- Hallitsijani, Pietari Karageorgevitsch, tule olemaan tyytyväinen minuun, jos minä hyvin suoritan työni ja näytän tämän ruumiin Serbian kansalle.
Hän otti peiton hevosensa selästä, kääri siihen silvotun ruumiin ja sitoi sen satulaan. Sitte hyppäsi hän hevosen selkään, kannusti hevostansa ja ratsasti pois.
Matka vei Serbian rajaa kohti — Belgradiin. Sinne tahtoi hän viedä
Dragan äidin ruumiin.
Ratsastaja ei ollut kukaan muu kuin Pietari Karageorgevitschin sihteeri, Obrenovitschin kuningashuoneen vaarallisin vihollinen.
VIIDESKAHDEKSATTA LUKU.
Kansan nurina.
Konakin suuren portin ulkopuolella oli tänä varhaisena aamuna kertynyt suuri joukko ihmisiä. Siellä oli jotain hirmuista katseltavana. Ne, jotka seisoivat siinä ja tuijottivat portille, eivät tahtoneet silmiään uskoa, he tahtoivat pitää sitä pelkkänä näköhäiriönä.
Oliko se sitte totta, voiko se olla totta, mitä he näkevät?
Portilla riippui eräässä koukussa ihmisen ruumis ilman jalkoja — vanhan naisen ruumis.
Mutta siinä ei vielä ollut kaikki. Se mikä ehkä enimmän ihmetytti joukkoa oli se, että tuon silvotun ruumiin rinnassa oli suuri paperilippu, jossa oli Serbian kielellä kirjoitettuna: