Kuningatar Dragan äiti, jonka murhasi Serbian kuningatar Draga rautatiematkalla Kruschedolista Belgradiin.
Katsojat värisivät nähdessään tuon muodottoman ruumiin, jonka kasvot olivat pahasti vääntyneet, he värisivät, kun näkivät ne veristävät, lasi maiset silmät.
Olikohan se nukke? Oliko ehkä joku kuninkaan vihollinen tehnyt sellaista pilaa?
Muutamat rohkeat miehet astuivat lähemmä, tunnustelivat ruumista ja huomasivat, että se oli oikea ihmisruumis. Kansa nousi sanomattomaan kiihkoon. Sanoma siitä, mitä oli tapahtunut, näytti levinneen kuten kulovalkea kaikille kaupungin kaduille, sillä joka suunnalta tulvaili väkeä ja ihmisjoukot konakin ulkopuolella kasvoivat tuhansiin.
Kuningas ja kuningatar olivat tänäpäivänä nousseet ylös tavattoman aikaiseen. He olivat Dragan sänkykamarissa, sillä sen jälkeen kun he olivat palanneet Kruschedolista, ei kuningasta saatu millään ehdolla nukkumaan yksinään. Ei rakkaus, vaan vapiseva pelko ajoi hänet vaimonsa luo. Ne olivat hirmuisia öitä, jolloin Draga turhaan koetti poistaa kuninkaan pelkoa ja tuskaa. Turhaan koetti hän kaikkia konstejansa, kaikkea sulouttansa, ja vasta aamupuoleen vaipui kuningas unen horroksiin.
Edellisenä iltana oli kuningas tavattoman pian nukkunut hänen käsivarrelleen, joten kuningaspari oli herännyt varhain. Juuri kun he olivat aikeessa pukeutua, kuuli Draga kaukaista solinaa, joka tuli alhaalta kadulta.
Tuolla alhaalla varmaan jotain tapahtuu, sanoi hän Aleksanterille. —
Mene vähän syrjempään, niin minä nostan uudinta ja katson mitä se on.
Tuskin oli Draga heittänyt silmäyksen kadulle, ennenkuin hän pelästyneenä peräytyi takasin.
- Suuri Jumala, mitä tämä merkitsee! Ääretön ihmisjoukko seisoo tuolla alhaalla, monta tuhatta ihmistä. Ja kaikki katsovat he palatsiin päin ja kurottavat kaulaansa. Minusta näyttää kuin olisi heidän kasvoillaan raivon ja vihan ilmaus.
Aleksanteri vaipui kuolonkalpeana tuolille.