- Se on siis jo täydessä käynnissä, sanoi översti Maschin, nojaten taapäin tuolissaan ikäänkuin huoahtaakseen ponnistustensa jälkeen. — Nämä kopiot ovat aiotut kaikille Serbian kaupungeille, näen minä.

- Minä olen itse ne laatinut, vastasi Avakumovitsch — ja minä toivon, että ne tekevät toivotun vaikutuksen. Julistusten tarkoitus on herättää maaseudut välinpitämättömyydestään. Pääkaupunki se on, jonka aina täytyy panna alkuun, kun on jotain suurta kysymyksessä. Maaseudut seuraavat vähitellen perässä. Mutta ennen kaikkia olen pitänyt huolta siitä, että tämä kaikkien liittolaisten allekirjoituksella varustettu julistus tulee kaikille upseereille maaseudulla. Jokaisen upseerin maaseudulla tulee tietää, että vapautuksen hetki on lyönyt. Me jätämme jokaisen upseerin päätettäväksi, jos hän tahtoo heti rientää Belgradiin ottamaan osaa suureen vapautustyöhön.

- Maaseuduiltakin on tullut suotuisia ilmoituksia, sanoi Maschin, avaten pienen laatikon ja ottaen sieltä muutamia kirjeitä. — Näettekö, herra Avakumovitsch, kaikilta Serbian seuduilta kerrotaan, että upseerit kärsimättömyydellä odottavat sitä hetkeä, jolloin saavat pudistaa päältään vihatun ikeen. He takaavat sotilaansa ja siten voi toivoa, että täydellinen rauha vallitsee kaikissa valtakunnan kaupungeissa, kun panemme kuninkaan viralta ja poistamme Dragan pois tieltä. Yksi ainoa kaupunki tuottaa minulle surua ja siihen juuri olin niin varmasti luottanut.

- Mikä kaupunki se on? kysyi Avakumovitsch.

- Se on Nischin linnoitus, vastasi kysytty rypistäen huolestuneena otsaansa. — Teidän tulee tietää, Avakumovitsch, että Nischillä on hyvin vahva linnoitus, vielä vahvempi kuin Belgradilla. Siitä syystä käännyin ensin toverien puoleen Nischissä ja kirjoitin heille, että minä, luottaen heidän kunniaansa, tahdoin tehdä heille erään tärkeän esityksen.

- Ette suinkaan ilmoittanut heille tuumaanne? kysyi Avakumovitsch levottomana.

- Mitä te ajattelette, kuinka minä olisin unhottanut valaa, jonka vannoimme! Ei, minä tein vaan muutamia viittauksia siihen suuntaan, että tyrannivaltaa ei voinut enää sietää ja että meillä oli häpeäksi palvella sellaisen kuningattaren kuin Dragan alla. Muista linnoituksista on tullut myöntyvät kirjelmät, mutta toverit Nischissä vastasivat hyvin vältellen, joka merkitsee, etteivät he ole samaa mieltä kuin me.

- Ja mitä seurauksia voi tästä olla meille? kysyi Avakumovitsch.

- Mitä hirmuisimmat, sillä ei ole mahdotonta, että siitä johtuu sisäinen sota Serbiassa. Sillä jos Nisch pysyy kuninkaalle uskollisena, niin on vihollinen selässämme. Aleksanteri voi hyvin helposti kirjoittaa luopumisanomuksen alle. Mutta hänen ei tarvitse muuta kuin paeta Nischiin, asettua joukkojen etunenään ja toimia päättävästi, niin voi hän valloittaa Belgradin takasin ja aseiden avulla saada herruuden uudelleen.

- Niin, se on paha asia, vastasi Avakumovitsch — mutta se ei saa estää meitä toteuttamasta tuumaamme. Se on siis päätetty asia, ensi yönä tunkeudumme konakiin.