- Niin, ensi yönä, vastasi översti Maschin kumealla äänellä. — Minä olen päättänyt niiden upseerien ja salaliittolaisten etunenässä, jotka ovat meihin liittyneet, tunkeutua linnan pihaan. Sitä ei minulta kielletä, sillä se on meidän rykmenttimme, joka sinä päivänä pitää vahtia. Jos kerran pääsemme linnan pihalle, niin on meidän helppo tulla itse linnaan. Silloin tunkeudumme Aleksanterin ja Dragan sänkykamariin ja pakotamme kuninkaan luopumaan kruunusta.
- Entä Draga?
- Hänelle käy, kuten olemme vannoneet, vastasi översti päättävällä äänellä. Muistattehan, mitä päätimme, Avakumovitsch?
- Entä Nicodem Lunjevica?
- Vangitaan samana yönä asunnossaan ja heti ammutaan. Minä annan hänen kuolla sotilaan kuoleman, kun hän kuitenkin on kapteeni ja se on yksinkertaisin ja nopein keino päästä hänestä erilleen. Hänet viedään aivan yksinkertaisesti puistoon ja siellä ammutaan.
- Luuletteko, että tuo kaikki käy niin helposti, kuin olette kuvannut?
- Luulen kyllä ja isänmaani tähden toivoisin, että niin kävisi.
- No niin, tähän asti on kaikki käynyt hyvin, sanoi Avakumovitsch. Pääasia on, että tuumamme ei tule ilmi ja ajatus, että niin voisi käydä, tekee minut toisinaan hyvin levottomaksi. Tiedättehän, rakas ystäväni Maschin, että kun kaksikymmentä henkilöä tietää jonkun salaisuuden, niin täytyy aina peljätä, että se ennemmin tai myöhemmin tulee ilmi.
- Te unohdatte kuitenkin, että nämä kaksikymmentä miestä ovat kunnollisia miehiä. Heissä ei ole ainoatakaan roistoa, siitä olen aivan varma.
Samassa kuului kevyt koputus ovelle. Kun översti meni ulos kysymään palvelijalta mitä hän tahtoi, sanoi tämä, että eräs työmies halusi puhutella överstiä.