- No, entäs sitte? sanoi juutalainen. Ei sitä yksin konakissa varasteta, vaan koko Belgradissa. Toinen korppi ei puhkase toisen silmää.
Vielä kerran meni hän arkun luo ja otti sieltä melkein uuden poliisin puvun, jonka ojensi Azalle.
Miehet alkoivat nyt pukeutua. Se oli pian tehty eikä kauvan viipynyt ennenkuin Demeter seisoi siinä hovilakeijan komeassa puvussa ja Aza oli poliisina. - Nyt tarvitsen vielä peruukeja sanoi Demeter, ainakin minä. Aza voi olla ilman, sillä hänen päähineensä peittää tukan. Mutta millainen peruukki otetaan?
Demeter katsoi hetken aikaa kasvojaan peilissä. Hänellä ei enää ollut mustaa partaa, vaan oli sileäksi ajeltu, joten hänen ei tarvinnut peittää muuta kuin tukan.
- Anna minulle tumman punainen peruukki, sanoi hän. — Luulen, että sellainen parhaiten muuttaa muotoni.
Mandelblüt toi sen mitä oli pyydetty ja Demeter kiinnitti huolellisesti peruukin päähänsä.
- Painaako se? kysyi juutalainen. — Ehkä se on liian pieni teidän päähänne?
- Oh ei, kyllä se pysyy, hyvä se on. Pääasia on, ettei se putoa. Nyt tarvitaan vaan viitta peittämään hovipalvelijan pukua, sillä minä en tahdo, että sitä nähdään kadulla.
Viittakin otettiin esille, eikä Demeter lausunut sanaakaan kiitokseksi. Azan seurassa meni hän nyt kiireesti ravintolasta ja heidän mennessään eteenpäin antoi Demeter seuraavan käskyn:
- Kuule poikani, mitä nyt sanon sinulle, minä menen konakiin ja viivyn siellä korkeintaan puoli tuntia, ehkä tulen ennenkin. Kun tulen takasin on mukanani mies. Tämä mies on petturi Ivanovitsch.