- Ivanovitsch? — Jumala taivaassa, kapteeni, ette kai aio häntä tuoda pois konakista?
- Kyllä, jos vaan on mahdollista saada hänet sieltä ulos, jos ei hän jo ole kuningattaren edessä. Siinä tapauksessa olisi yritykseni hyödytön.
- Ja mitä minä teen sitte hänelle?
- Sinä menet ystävällisesti häntä vastaan ja vakuutat hänelle, että menet hänen kanssaan poliisipäällikkö Raben luo, kuten tämä on käskenyt sinun tehdä. Mutta muuten et sinä tiedä, mitä Rabella on hänelle sanottavaa.
- Ja sillä aikaa kun sinä olet konakissa, kapteeni.
- Kuljet sinä edes takasin portin edessä aivan kuin olet nähnyt poliisien tekevän.
- Entä jos oikea poliisi minut huomaisi ja puhuttelisi minua?
- Niin vastaat hänelle empimättä, että sinut on äskettäin otettu poliisiksi ja ettet sinä väisty paikaltasi. Niin, rakas ystävä, me pelaamme korkeata peliä ja meidän täytyy lyödä hyvät kortit, jos aiomme voittaa.
- Sinä voit luottaa minuun, kapteeni. Kaikki tapahtuu, kuten olet sanonut minulle.
Tämän keskustelun aikana olivat he ehtineet konakin luo. Oli pimeä. Ainoastaan konakin sisäänkäytävän edessä paloi kaasulyhty. Nopealla liikkeellä heitti Demeter Banjaluki viitan päältään ja juoksi ylös viettävää kenttää, joka vei konakin portille. Täällä seisoi kaksi vahtia, mutta he antoivat ilman muuta tuon luullun hovilakeijan astua sisään. Nyt oli Demeter eteisessä. Hän meni jokseenkin hitaasti ylös himmeästi valaistuja portaita. Mutta nyt piti hänen saada tietää, mihin huoneeseen Ivanovitsch oli viety, jos tämä oli jo näyttäytynyt konakissa.