Kun Demeter tuli ensimäiseen kerrokseen, kulki eräs vanha lakeija vihaisen näköisenä hänen ohitsensa.
- Anteeksi, rakas toveri, sanoi Demeter ja asettui tyyneesti hänen eteensä, mutta täällä taitaa nykyään olla eräs Ivanovitsch niminen mies, joka on pyytänyt päästä kuningattaren puheille.
- Kyllä täällä on, vastasi ukko, katsellen ihmeissään Demeteriin. — Mutta kukas te olette? Mitä teillä on täällä tekemistä? Kuulutteko kuninkaalliseen palvelusväkeen?
- Kyllä, vastasi Demeter. — Minun toimeni alkoi tänä aamuna. Tähän asti olen palvellut kuninkaallisessa linnassa Nischissä. Mutta minä en siellä viihtynyt, minä tahdoin pääkaupunkiin ja siitä syystä jätin anomuksen, että minut muutettaisiin Belgradiin.
- Noo, suostuttiinko teidän pyyntöönne?
- Kyllä, kuten näette, rakas virkaveli. Mutta olkaa nyt niin hyvä ja neuvokaa minulle, missä voin tavata sen Ivanovitschin. Minun täytyy nimittäin heti puhua hänen kanssansa.
- Kyllä, hän on hänen majesteettinsa kuningattaren etuhuoneessa.
- Se on se sama, minulla on eräs käsky hänen majesteetiltaan kuninkaalta.
- Ah, hänen majesteetiltaan kuninkaalta. — Saattaa niin olla. —
Menkää sitte vaan kuningattaren etuhuoneeseen, niin löydätte sieltä
Ivanovitschin.
- Anteeksi, mutta te unhotatte, että minä en ole vielä perehtynyt täällä linnassa. Missä on sitte etuhuone?