- Kaikki on hiljaa, kapteeni. Silloin veti Demeter hitaasti tikarin
Ivanovitschin rinnasta, pyyhki sen takkiinsa ja pisti takasin tuppeen.
- Siinä on mies, sanoi hän. — Nyt tulee vaimon vuoro. — Eteenpäin, Aza, nyt hänen luoksensa.
- Millä tavoin tapamme hänet, kapteeni?
- Mitä yksinkertaisimmalla tavalle. Me leikkaamme vaan hänen kaulansa poikki. Et suinkaan sinä sääli häntä, Aza.
- Minäkö? Minä katson ihan tyyneesti, kun hän kuolee. Hän on jo kauan ollut minusta vastenmielinen.
KAHDESYHDEKSÄTTÄ LUKU.
Judaksen vaimo.
Nämä kaksi miestä menivät Belgradista niin kiireesti kuin mahdollista ja puolituntia myöhemmin olivat he yksinäisen ravintolan edessä maantien varrella.
Oli pimeä. Ainoastaan yhteen ikkunaan oli uskoton vaimo asettanut kynttilän osoittaakseen Azalle, että hän odotti häntä.
- Naputa ikkunaan ja pyydä häntä avaamaan. Tietysti menemme sitte molemmat sisälle, sanoi Demeter. - Tuo nainen saa tänä yönä olla kahden miehen seurassa yhden sijasta. Mutta siitä ei suinkaan ole mitään iloa hänelle, vaan —