- Eikö tule huomennakaan? Mitä tarkoitat? Niin, niin, hänenhän piti lähettää sana minulle.
- Oh ei, ei hän lähetä enää mitään sanaa.
- Mitä sinä sanot? Olet niin muuttunut, et ole ollenkaan niin hellä, kuin tavallisesti. Miten on sitte mieheni laita? Oletko tavannut häntä Belgradissa?
- Olen kyllä.
- Ja mitä olet sitte puhunut hänen kanssansa? — Jumalan tähden, et suinkaan ole sanonut mitään.
- Minä en ole sanonut hänelle mitään, olen vaan ripustanut hänet puuhun riippumaan.
- Oletko hirttänyt hänet? Oletko sinä hullu? Murha tulee ilmi ja silloin syytetään minua, että olen yllyttänyt sinua siihen.
- Oh ei, sinua ei syytetä mistään, sanoi Aza aivan tyyneesti. Sillä näetkös, kultaseni, sinä saat nyt mennä miehesi jälkeen. Minä ja ystäväni, joka on mukanani, aiomme tappaa sinut.
Ja tuskin oli Aza lausunut nämä sanat, ennenkuin hyökkäsi sängyn luo. Huutaen nousi nainen ylös sängystä ja kun hän sai nähdä Demeter Banjalukin, tuli hän ikäänkuin halvatuksi, eikä kyennyt lausumaan sanaakaan.
- Niin, nyt olette saanut vieraita, jotka kelpaavat, sanoi Demeter
Banjaluki, joka niinikään meni sängyn luo.