- Tule nyt, sanoi Demeter, niin jätämme tämän talon.
- Mutta huomisaamuna löydetään ruumis, kapteeni, sanoi Aza.
- Olet oikeassa, vastasi Demeter. — Siitä syystä onkin paras, että sytytämme tuleen koko roskan.
Tämä uusi ajatus antoi heille paljon työtä, sillä heidän täytyi mennä hakemaan keittiöstä öljyä ja kaataa sitä kaikille esineille sänkykamarissa.
Muihinkin huoneisiin kaadettiin öljyä, ja lopuksi pinosivat he puita sängylle, jossa ruumis makasi. Kun se oli tehty, käski Demeter toverinsa panna kaikki palamaan. Heti lainehtivat liekit sängyn yli ja levisivät äärettömällä nopeudella yli koko huoneen, jotta Demeterin ja Azan täytyi kiireesti paeta ikkunasta ulos jos mieli elävänä päästä pois savusta. Demeter sulki ikkunan ulkoapäin ja miehet poistuivat paikalta. Kun he olivat kulkeneet noin neljännestunnin ajan, pysähtyi Banjaluki ja sanoi Azalle:
- Katso taaksesi, niin saat nähdä, että hävitystyö on täydessä käynnissä. Näetkö, liekit jo lyövät katolle. Kun he lähestyivät Belgradia, tapasivat he palopaikalle rientävän palokunnan.
- Niin, menkää te vaan, huusi Demeter ivaten palosotamiehille — te tulette kuitenkin liian myöhään. Kun olette perillä, niin ei siellä ole mitään pelastamista. Ainoa, mitä voitte löytää huomenna, kun tuhka on ehtinyt jäähtyä on ihmisen palaneet luut.
- Ja mihin nyt? kysyi Aza.
- Sinä palajat toisten luo, tiedäthän missä he ovat. Sano ystävillemme, etteivät he saa nähdä minua tänään eikä huomenna. Minulla on täällä Belgradissa tärkeitä asioita. Tapahtukoonpa mitä tahansa, tulkoonpa korviinne mitä uutisia tahansa, niin saatte vaan lyhyesti pysyä metsässä. Teille on yhdentekevä, kuka kantaa Serbian kruunua.
Sitte puristi Demeter Azan kättä ja he erosivat.