Demeter puolestaan riensi niin kiireesti kuin voi översti Maschinin asunnolle. Ovi oli vaan kiinni painettu, joka todisti, että häntä oli kauan odotettu. Hän astui kiireesti sisälle. Hän löysi todellakin överstin vielä istumassa Avakumovitschin kanssa kirjoituspöytänsä ääressä, kumartuneina paperien ja suunnitelman yli.
- No, mitä on sinulla ilmoitettavaa, Demeter Banjaluki? huusi översti ryövärille.
- Ainoastaan hyviä uutisia, vastasi Demeter Banjaluki. — Petturi ja hänen vaimonsa ovat kuolleet.
- Kuolleet! Silloin olet todellakin suorittanut asiasi pian ja hyvin, sanoi översti, vaikka häntä värisytti. Mutta sitte antoi hän Demeter Banjalukin kertoa itselleen, kuinka molemmat petturit olivat kuolleet.
Molemmat miehet vapisivat, kun saivat kuulla, kuinka lähellä Ivanovitsch oli ollut ilmoittamaisillaan heidän aikeensa kuningattarelle. Demeter sai paljon ylistystä osakseen. Miehet olivat onnellisia ja översti huudahti hurmaantuneena:
- Kun huomenna tähän aikaan myrskykello soi, kun ei huomenna ole enää tyranneja olemassa, niin olet se sinä, Demeter Banjaluki, joka ehkä olet tehnyt suurimman työn siihen, että vapauden lippu liehuu Serbiassa ja että uusi aika koittaa meidän kovasti koetellulle isänmaallemme. Ja kun ei sinua enää ole olemassa täällä maan päällä, Demeter Banjaluki, kun — toivon siihen vielä olevan kauvan — tuolla haudan toisella puolella kerran langetetaan tuomion sinun töistäsi, niin on se, jonka tänä yönä olet tehnyt Serbian pelastukseksi, painava paljon vaa'assa hyvien töittesi puolella. Minä toivon, että vaaka on silloin tasalla ja että sinulle annetaan anteeksi se paha, mitä olet tehnyt.
KOLMASYHDEKSÄTTÄ LUKU.
Aavistuksia.
Se salaperäinen, Serbian historiassa niin merkillinen yö oli tullut.
Oli lämmin, kaunis kesäkuun ilta.
Kuninkaallinen perhe oli päättänyt syödä ulkona suurella palkongilla.
Komeasti katetun pöydän ääressä istuivat kuningas, kuningatar ja
Nicodem Lunjevica.