"Tietysti."
"Kuulkaa — neiti — sanokaa minulle kenelle. Voisi olla jollain tavoin huvittavaakin saada tietää se."
"Neiti on ostanut yhden", sanoi kaupanhoitajatar osottaen kädellään neiti Hagbergiä.
William hymyili.
"Ooo! mikä kunnia tekijälle!"
"Se lisää aina menekkiä kun herra Zimmermann tulee. Viime vuonna en myynyt ainoatakaan kappaletta."
William osti yhden äidin matkakuvista ja he menivät edelleen kylpölän puistolle päin.
"Niin, tepäs olette hieno, pieni neitonen", sanoi William, kun he olivat tulleet siksi kauas, ettei ääni enää kuulunut.
Tyttö purskahti nauruun. Hän oli alusta alkaen tekeytynyt kuin hän varsin hyvin tuntisi William Zimmermannin kirjalliset tuotteet.
"Mitä olisi minun sitte pitänyt sanoa. Tiedän varsin hyvin miten turhamaisia herrat kirjailijat ovat."