"Tahdotte mieluummin päästä siitä?" sanoi William ja muutti tuolinsa muutaman tuuman likemmäksi.
"Suoraan sanottu — niin tahdonkin."
"No sehän sopii hyvin."
Tyttö kietoi huivin paremmin ympärilleen, nojausi nurkkaansa vasten, katsoen Williamiin, kuin sanoisi: "no! olkaa sitte hyvä ja pitäkää seuraa minulle."
"Mikä kirja se oli, jota luitte?" Tyttö ei vastannut, ojensi vaan kirjan, jonka William otti vastaan kääntämättä katsettaan hänestä.
"Niin, minä sitäpaitse näin sen jo hyvin."
"Miksi kysyitte sitte?"
"Huvin vuoksi vain."
"Ettekö voi keksiä mitään hauskempaa?"
"Kyllä kenties — saa nähdä."