"Litistin sormeni poikki", hän vastasi.
"Poikki? — aivan poikki?"
"Niin, se riippui irti, ja rouva sen sitte pois leikkasi heti kun tänne tulin. Toiset sormet vahingoittuivat myös, mutta toivon saavani pitää ne."
"Miten kauan siitä on?"
"Kuukausi. Minä käyn täällä joka päivä, mutta nyt koskee enemmän kuin silloin alussa."
Taaskin hänen huulensa vapisivat valitusta pidättäessä.
"Mitenkä se niin kävi?"
"Pistin käteni liian kauas, ja siten se joutui koneesen."
"Missä se tapahtui? Jossain tehtaassa?"
"Kehruutehtaassa." — Hän katsahti minuun melkein nuhtelevasti.
Olisihan minun pitänyt se tietää. Missä sitte, joll'ei kehruutehtaassa!