"En toki! Sain käyskennellä huoneissa ja ulkona puutarhassakin, jossa oli vanhoja saksanpähkinäpuita ja korkea lauta-aita ympärillä. Ja siellä oli muita hulluja, joiden kanssa saattoi seurustella, oikein oivallisia ja hauskoja ihmisiä, aivan hyvin mukiin meneviä, kun vaan saivat olla rauhassa, mutta siellä se tohtori vaan puuhaili — tietysti — lämpimiä kylpyjä ja suihkukylpyä ja muuta semmoista… No, eipä sillä, että se olisi minua harmittanut; minulla oli mainio olo kaikin puolin, mutta sitte hän alkoi hokea, että minä olin terve ja että minun ei tarvinnut olla siellä kauempaa. — Minä tietysti tekeydyin vähän nurinpäiseksi välistä, mutta se ei auttanut. Ulos heidän piti minut saada… Ei, se se vasta oli laitos, sanon minä", jatkoi hän, ikäänkuin hän ei koskaan voisi saada kylläänsä sen paikan ylistelemisestä. "Tuskin oli kello kerinnyt lyödä, kun jo ruoka oli pöydällä — ei siinä tarvinnut huolehtia eikä tehdä hituistakaan työtä sen tähden. Ja minä tiesin, että veljeni oli maksanut minun puolestani kolmelta kuukaudelta, ja tiesin, että siihen asti ne eivät voineet sitä minulta ottaa."
Hän vaikeni, vaipuen noihin suloisiin muistoihinsa.
"Sitte olen pari kertaa koettanut uudestaan päästä sinne", jatkoi hän hetken päästä, "mutta se on ollut vallan mahdotonta. Sanovat, että en ole kylliksi hupsu ~~ en likimainkaan."
Hän nauroi viekkaasti ja leikillisesti, hyvin huomattavasti itseään ivaten.
"Koettaisit sen sijaan päästä jonkin kuvalehden toimitukseen — sinä, joka piirrät niin hyvin."
"Äh", sanoi hän irvistäen, "sinne ei koskaan mahdu. Sieltä aina pois laitetaan. Ei, jos vaan olisi kaksisataa kruunua vuodessa, niin saisi asua maalla ja maalata, mitä tahtoisi… Niin, se tahtoo sanoa ei täällä", lisäsi hän, varovaisesti rajottaen lausettaan.
"Eikö Tanska sinua miellytä?"
"Ei. Nyt minä tunnen itseni vieraaksi täällä. Ja sitäpaitsihan täällä ei koskaan oikein lämpene…"
Tässä hän taas pysähtyi, ikäänkuin hän olisi sanonut jotain liian sopimatonta ja rohkeata. Näytti siltä, kuin olisi hänen mielensä tehnyt lisäämään: "Mutta täällä sisällä on muuten oikein hyvä ja lämmin."
Hän alkoi asettaa päällensä vanhaa viittaansa ja otti hatun käteensä.