Aukusti katsoo totisen kysyvästi Alfridaan ja sanoo tuokion kuluttua: enkö kuitenkin, hyvä Alfrida, saisi nyt jäädä tänne?
Alfrida tuimistuu uudelleen.
— Mitä hyötyä siitä? — vastaa hän. Minulle tulee toisia vieraita; minä tarvitsen — rahaa.
— Hm — rahaa!? — —
— Kuule nyt! Hevonen tulee —. Minun täytyy — — Mene nyt, Aukusti kulta!
— Minä menen. Hyvästi! — Hän tarttuu tytön käteen niin hellästi ja katsoo tyttöä silmiin niin sydämmellisesti säälien.
Alfrida ottaa häntä kaulasta ja katkera kyynel putoo silmästä, kun hän kuiskaa: Aukusti! Jää tänne, elä mene pois, elä jätä minua! Minä en laske muita — —.
Ikkunaan koputetaan.
Alfrida lähestyy ikkunaa. — Minulla on vieraita, ette pääse.
— Kiitoksia! Sinä olet hyvä. — Aukusti taputtaa Alfridaa poskelle.