Kun sitten lopullinen sopimus kirjapainon huoneustosta oli tehtävä Stråhlen kanssa, ei sitä saatukaan vuokrata. Koko talo oli vuokrattu valtiolle normaalikoulua varten ja oli siihen tarkoitukseen sisustettava. Vain muutaman kuukauden saisi kirjapaino jäädä paikoilleen. Nyt oli hätä käsissä. Mistä sovelias huoneusto keskellä vuokrakautta saataisiin? Täytyi ruveta hommaamaan talon ostoa, ja kaupungin keskustasta se oli etsittävä. Onneksi meille olivat talot Helsingissä siihen aikaan monien katovuosien synnyttämän taloudellisen ahdingon johdosta halvassa hinnassa. Jonkun aikaa kestäneen etsinnän ja valinnan jälkeen ostimme tod. valtioneuvos C.W. Gyldéniltä talon n:o 4 Antinkadun varrella, jossa talossa oli kaksinkertainen, kuusitoista jotenkin pientä huonetta sisältävä kivirakennus. Mutta sellaisenaan tämä rakennus ei mitenkään soveltunut eikä riittänyt kirjapainolle. Sitä täytyi heti ruveta laajentamaan lisärakennuksella ja toiseen kuntoon sisustamaan, väliseiniä repimään ja permantoja vahvistamaan, joka työ tuli hyvin kalliiksi, se kun oli kiireen kaupalla suoritettava.
Kun uusi huoneusto oli kuntoon saatu, muutettiin kirjapaino kohta sinne, ja uuden vuoden alusta voi U. Suomettarenkin painattaminen siellä alkaa. Liikettä harjoitettiin toiminimellä "Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino, Oskar af Heurlin", sillä seuran kirjapaino-oikeudet oli nyt Heurlinille vuokrattu. Mitään kirjallista yhtiösopimusta hänen ja meidän kahden muun omistajan välillä ei ollut olemassa. Olimme vain saaneet Heurliniltä kuitit niistä rahasummista, jotka olimme yritykseen panneet. Yhtiöjärjestyksenä oli siis pelkkä keskinäinen luottamus, enkä minä puolestani vähimmässäkään määrässä liikkeen asioihin sekaantunut. Muut kaksi lupauksensa mukaan kaikki toimittivat.
Mutta, pari viikkoa lavantautia sairastettuaan, Blomstedt kuoli helmikuun 12 päivänä 1871, suureksi vahingoksi suomalais-ugrilaiselle kielitieteelle ja suomalaisuuden asialle. Poissa oli nyt Heurlinin innokas tuki kirjapainon hoidossa, ja hänen oma, ennenkin heikko terveytensä kävi yhä huonommaksi. Syksyllä 1872 lähti hän perheineen koko vuodeksi ulkomaille, jättäen kirjapainon hoidon ylioppilas Kaarlo Kaslinin käsiin. Mutta jo ennenkuin Heurlin oli ulkomaalta palannut sortui Kasliin, voimakas ja kyvykäs mies, kevättalvella 1873 kuolemaan ankaran keuhkotulehduksen uhrina. Hänen sijaansa rupesi kirjapainon hoitajaksi maisteri A. Almberg (Jalava). Heurlin kyllä tuli kotia syksyllä samana vuonna, vaan niin heikoissa voimissa, ettei hän jaksanut kirjapainoa jälleen huostaansa ottaa, jonka tähden Almberg sitä hoiti toukokuuhun asti 1874, jolloin hän opintoja varten matkusti ulkomaille, viipyäkseen siellä vuoden ajan.
Nyt oli minun pakko ryhtyä toimeen, jota niin kauan kuin mahdollista olin välttänyt. Heurlin sairautensa tähden jo ajatteli uutta matkaa ulkomaille, minne hän lähtikin seuraavana syksynä, joutuakseen sitten Roomassa kuoleman saaliiksi huhtikuun 12 p:nä 1875. Minun niskoilleni jäi siten sen liikkeen hoito, johon olin osalliseksi ruvennut sillä jyrkällä ehdolla, ettei minun koskaan tarvitsisi siitä huolehtia. Hoitajatoimeni oli kuitenkin tällä kertaa vain väliaikainen, sillä Almberg oli luvannut opintomatkaltaan palattuansa taas ottaa kirjapainon huostaansa. 1876 vuoden alussa hän sen tekikin ja pysyi hoitajana seuraavan vuoden loppuun asti. Mutta silloin minun taas täytyi sanomalehtityöni ohessa ottaa myöskin kirjapainoa ja taloa hoitaakseni. Ja siitä alkaen olen nyt 31 vuotta tätäkin virkaa pitänyt.
Kuten jo mainitsin ei meillä Blomstedtin ja Heurlinin eläessä ollut mitään yhtiösopimusta, vaan liike kävi Heurlinin nimessä. Mutta heidän kuoltuaan ei sellainen asiaintila enää voinut jatkua. Leskirouvien Jenny Blomstedtin ja Augusta af Heurlinin ja minun välillä, tehtiin, vihdoinkin joulukuun 9 päivänä 1876 kirjallinen yhtiösopimus, jossa muun ohessa määrättiin, että jos joku sopimuksen tekijöistä sen kestäessä kuolee tai jompikumpi leskirouvista menee uusiin naimisiin, muut osakkaat ovat oikeutetut lunastamaan kuolleen tai uusiin naimisiin menneen yhtiö-osuuden hinnasta, minkä sopimuksen säätämällä tavalla kokoonpantu kompromissi määrää. Tämä sopimus oli voimassa tammikuun 2 päivään asti 1896.
Kun leskirouva Blomstedt edellisenä syksynä oli kuollut, lunastimme leskirouva Heurlin ja minä vainajan yhtiö-osuuden kompromissin määräämästä hinnasta, jonka arvioimista varten tehtävän kalusto-luettelon laatiminen kesti kolmatta kuukautta. Kompromississa edustivat vainajan perillisiä tohtori August Ramsay ja Nya Pressenin kirjapainon faktori A. Finander sekä leskirouva Heurliniä ja minua lehtori A. Almberg ja kamreeri A. Lilius (Listo), ja puheenjohtajaksi nämä edustajat valitsivat tohtori A.A. Granfeitin. Samalla perustettiin se osakeyhtiö, jolle leskirouva Heurlin ja minä myimme kirjapainon taloineen ja jonka omana ne nytkin ovat. Liikkeen toiminimi, joka vuosina 1877-95 oli "Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapaino", on sittemmin ollut "Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainon Osakeyhtiö".
Missä määrin tämä liike vuosien kuluessa on laajentunut, osoittaa paraiten se, että työväen palkat, jotka v. 1873 tekivät 32,645 mk, viime vuonna nousivat 173,528 markkaan, johon lisäykseen melkoisessa määrässä on vaikuttanut myöskin työpalkkain suuri korotus. 1870-luvun alkupuolella oli kirjapainon käytettävänä huoneusto, joka vastasi noin 18 tavallista asuinhuonetta. Nyt on sen hallussa kaksi kolminkertaista kivirakennusta, joihin mahtuisi ainakin 50 asuinhuonetta. Siihen taloon, joka v. 1870 ostettiin, on minun aikanani yhdistetty naapuritalo, Antinkatu n:o 6 ja Yrjön-katu n:o 13, ja sen alalle rakennettu neli- ja osaksi viisikertainen kivirakennus, jossa on 71 tulensijaa.
Kysyttänee, kuinka minulta sanomalehti-työn ohessa on riittänyt aikaa ja voimia niin suuren liikkeen hoitamiseen. Se on käynyt mahdolliseksi sen kautta, että minulla on ollut onni saada kirjapainon työnjohtajiksi miehiä, joiden taito, kunto ja luotettavaisuus ovat minulta raskaat huolet ja vaivat säästäneet, ja että henkilökunnassa on ollut pysyväinen kantajoukko. Mainitsen nykyisestä henkilökunnasta kunnioituksella ne, jotka kauimmin aikaa ovat tässä laitoksessa työskennelleet: taituri M. Lindfors 41 vuotta, faktori J. Railio 56, taituri H. Jymy 35, konttoristi K. Kekoni 32, taiturit M. Littonen 30, O. Schwartz ja N. Beurling kumpikin 28, ylifaktori R. Ahlstedt 26, taiturit R. Lindén 24, W. Abrahamsson 22 ja H. Lindström 18, kirjansitoja Hedvig Pohjavuori 17, taituri A. Vatanen ja alifaktori A. Pakkala kumpikin 17, taiturit E. Havukallio 14, Hj. Linden 13, K. Lumme 12, Maria Virtanen ja W. Maunola kumpikin 11 sekä K. E. Nyström 10 vuotta.