Normaalikoulun suomalaisesta osastosta ehdotusta tekemään asetetussa komiteassa oli kenraalikuvernöörin kutsumuksesta puheenjohtajana senaattori V. Furuhjelm sekä jäseninä senaattorit vapaah. J.A. von Born ja J. Ph. Palmén, professorit Z.J. Cleve ja F. von Willebrand sekä ylitarkastaja J.E. Bergroth. Prof. v. Willebrandista, joka silloin oli lääkintöhallituksen v.t. päätirehtöörinä, lausui U. Suometar, että hänet luultavasti oli valittu sen vuoksi, että esivalta voisi saada tarkan ja tieteellisiin tutkimuksiin perustuvan selityksen suomen kielen vaikutuksesta lasten terveyteen, taikka ainakin siitä, eikö Hämeenlinnan ilmanala olisi terveellisempi normaalikoulun suomalaiselle osastolle kuin Helsingin.
Täydessä toimessa oli se yksityinen luokka, joka normaalikoulun suomalaisen osaston lakkautetun ensimäisen luokan sijaan perustettiin. Ne, jotka tämän osaston surmattavaksi tuomitsivat, olivat tietysti toivoneet, että tuo yksityinen luokka tulisi kuolemaan, ennen kuin olisi syntynytkään, oppilaiden puutteeseen. Mutta pahasti se toivo petti. Oppilaiksi pyrkijöistä hyväksyttiin 41, niin monta kuin sija salli; mutta normaalikoulun ruotsalaisen osaston ensimäiselle luokalle tuli vain 34 uutta oppilasta. Olisi pitänyt suomalaisen osaston paatuneimmillekin vastustajille selviämän, kuinka tarpeellinen suomalainen oppikoulu täällä pääkaupungissa oli.
* * * * *
Valtiosäädyt kokoontuivat helmikuun 1 p. 1872 valitsijainsa evästäminä vastustamaan mullistushankkeita opetuslaitoksen alalla ja pelastamaan normaalikoulun suomalaista osastoa. Kaikissa säädyissä tehtiin koululainsäädäntöä ja opetuslaitoksen järjestämistä koskevia anomusehdotuksia, jotka etupäässä tarkoittivat, että säätyjen sallittaisiin olla osallisina koululain säätämisessä ja että kouluylihallitus järjestettäisiin sen ehdotuksen mukaan, mikä valtiopäivillä 1867 säädyille esitettiin. Erityiset anomusehdotukset normaalikoulun suomalaisen osaston voimassa pitämisestä ja laajentamisesta tekivät aatelissäädyssä översti A. Järnefelt, pappissäädyssä professori Yrjö Koskinen, porvarissäädyssä kauppias Sopanen ja talonpoikaissäädyssä talolliset Idänpää-Heikkilä, Tolppo, Maunula ja Kiviranta. Edusmies Kumpulainen talonpoikaissäädyssä ehdotti anottavaksi, että opetuskieleksi maamme kouluissa säädettäisiin se kieli, jota enin osa kansaa koulun piirissä puhuu, kuitenkin sillä poikkeuksella, että pääkaupungissa ylläpidettäisiin ruotsin- sekä suomenkielisiä kouluja niin monta kuin tarve vaatii. Pappissäädyssä teki pastori Dahlberg anomusehdotuksen täydellisen suomenkielisen koulun perustamisesta Turkuun. Kauppias Neppenström porvarissäädyssä ja talollinen Puhakka talonpoikaissäädyssä ehdottivat anottavaksi, että Joensuun ylialkeiskoulu laajennettaisiin täydelliseksi alkeisopistoksi, sekä kauppias Sopanen porvarissäädyssä, että Savonlinnan ylialkeiskoulu muutettaisiin suomenkieliseksi.
Normaalikoulun suomalaista osastoa koskeva yleisen valitusvaliokunnan mietintö, jossa anottavaksi ehdotettiin, että täydellinen osasto, jossa suomi olisi opetuskielenä, Helsingin normaalikouluun asetettaisiin ja siellä voimassa pidettäisiin, oli kaikissa säädyissä käsiteltävänä toukokuun 2 p. Aatelissäädyssä se ilman keskustelua ja yksimielisesti hyväksyttiin. Pappissäädyssä esiintyi yksi vastustaja, provasti Sohlberg, ja porvarissäädyssä niinikään yksi, hra Höckert, joka arveli suomalaista osastoa tarpeettomaksi, koska hän silmäillessään tämän osaston silloisten oppilaiden nimiluetteloa oli löytänyt vain 15 suomalaista nimeä. Talonpoikaissäädyssä mietintö kenenkään vastustamatta hyväksyttiin.
Ilahuttava oli tämä valtiosäätyjen yksimielinen päätös, johon osaltaan varmaankin vaikutti se suuttumus ja levottomuus, minkä v. Kothenin hankkeet ruotsinmielistenkin piirissä olivat synnyttäneet. Mutta iloa häiritsi se seikka, että tuo komitea, jonka kenraalikuvernööri oli asettanut normaalikoulun suomalaisesta osastosta ehdotusta antamaan, jo oli ehtinyt ehdottaa, että tämä osasto siirrettäisiin Hämeenlinnaan. Kaksi viikkoa sen jälkeen, kun säädyt päätöksensä tekivät, oli komitean ehdotus senaatissa käsiteltävänä. Enemmistö kannatti säätyjen anomusta, mutta korkeammassa paikassa pääsivät toiset voimat lopulliseen päätökseen vaikuttamaan.
Vapaah. v. Kothen ja hänen hengenheimolaisensa eivät siekailleet. Ilmeisesti juoksivat he kilpaa valtiosäätyjen kanssa. Ennen kuin yleinen valitusvaliokunta oli saanut valmiiksi mietintönsä niiden anomusehdotusten johdosta, jotka koululainsäädäntöä ja kouluhallitusta koskivat, oli kouluhallitus jo kyhäissyt kokoon ehdotuksensa yleiseksi koulujärjestykseksi, ja senaatti puolestaan ryhtyi heti tätä ehdotusta käsittelemään, ennen kuin säädyt olivat ehtineet valiokunnan mietintöä lopullisesti käsitellä, v. Kothen ja kouluhallitus saivat kaikissa säädyissä kuulla kunniansa. Niinpä lausui aatelissäädyssä J.W. Snellman, että "ne kouluhallituksen ehdotukset, jotka jo ovat hyväksytyt, ja vielä enemmän ne, joita odotetaan, ovat koko maassa synnyttäneet kauhistusta ja murhetta". "Suurta itseluottamusta, suurta luottamusta omaan viisauteensa, omaan tahtoonsa kysytään, kun yksi mies ottaa luodakseen uudestaan niin tärkeän laitoksen maassa, kuin koululaitos on, kenenkään neuvoista huolimatta, kenenkään neuvoja kuulematta, salaten vehkeensä, ettei kukaan voisi niitä vastustaa." Mutta tässä säädyssä oli kouluhallituksella puolustajiakin: saman hallituksen jäsen, senaattori S.H. Antell ja Mikkelin läänin kuvernööri C.M. v. Kraemer. Pappissäädyssä yritti valtioneuvos L. Lindelöf kouluhallitusta puolustamaan, mutta piispa F.L. Schaumanin ja yliopettaja Alfr. Kihlmanin pontevat puheet saivat säädyt ilman äänestystä hyväksymään valiokunnan mietinnön. Porvarissäädyssä ei puhunut kukaan kouluhallituksen puolustukseksi, eikä talonpoikaissäädyssäkään, jossa v. Kothen sai kuulla kovimmat sanat. Valiokunta oli ehdottanut anottavaksi: 1:ksi) että Keis. Majesteetti tahtoisi muuttaa kouluhallituksen ja asettaa sen jäsenet sen ehdotuksen mukaan, joka säädyille 1867 vuoden valtiopäivillä esitettiin; 2:ksi) että joko säädyille suotaisiin oikeus ottaa osaa yleisen koulu- ja opetuslain säätämiseen taikka säädyiltä vaadittaisiin alamaista lausuntoa uuden koululain perusteista, sekä 3:ksi) että ehdotettu opetuslaitoksen asettaminen uudelle kannalle jätettäisiin toistaiseksi toimeenpanematta, mikäli se tarkoitti tärkeämpiä muutoksia koulujen järjestyksessä, vaan ettei se kuitenkaan estäisi hallitusta väliaikaisesti ryhtymästä pienempiin muutoksiin koulujen toiminnassa, niin ettei ketään köyhyyden vuoksi suljettaisi yhteisistä oppilaitoksista, ja että opetuskieli määrättäisiin paikkakunnallisia tarpeita myöten ja kuntien lausuman tahdon mukaan, sekä että opettajien osittain niukat palkat vähän koroitettaisiin. Tämä ehdotus olisi tullut kaikkien säätyjen yhteiseksi päätökseksi, jos ei maamarsalkka vapaah. J.M. Nordenstam aatelissäädyssä olisi kieltäytynyt esittämästä äänestystä siitä ehdotuksen kohdasta, joka koski säätyjen osallisuutta koululain säätämiseen. Mutta muissa kohdin tämäkin sääty valiokunnan ehdotuksen hyväksyi.
Muista kouluja koskevista anomusehdotuksista ei säätypäätöstä syntynyt. Ja hyvin vähiin supistui tulos niistä anomuksista, jotka tehtiin. Jo elokuun 8 p:nä samana vuonna julaistiin kouluylihallituksen ehdotuksen pohjalle rakennettu uusi koulujärjestys ja seuraavan syyskuun 10 p:nä julistus normaalikoulun suomalaisen osaston siirtämisestä Hämeenlinnaan. Ainoastaan se kohta säätyjen anomuksissa, joka koski kouluhallitusta, jossain määrin huomioon otettiin. Elokuun 12 p:nä 1874 annettiin julistus muutoksista 1867 vuoden asetukseen kouluhallituksen asettamisesta y.m. Tärkein muutos oli se, että ylitarkastajain virat, jotka ennen eivät olleet haettavissa, vaan täytettiin kenraalikuvernöörin esityksestä, nyt määrättiin täytettäviksi siten, että senaatti hakijoista ehdotti soveliaimmat. Niiden kahden jäsenen sijaan, jotka ennen epämääräiseksi ajaksi valittiin korkeammista virkamiehistä, tuli nyt ylitirehtöörin-apulainen, jolla on "lakitieteellinen sivistys ja virkamiehen kokemus", sekä neuvotteleva jäsen, "taitava ja kokenut virkamies".
Mutta ennenkuin tämä julistus annettiin oli vapaah. v. Kothen poistunut toimestaan kouluhallituksen esimiehenä. Huhtikuulla oli hän saanut virkavapautta ja lähtenyt ulkomaille, eikä enää palannutkaan virkaansa toimittamaan, vaan erosi siitä vuoden lopussa. Niin kovanahkainen kuin hän olikin, näyttävät yleisen suuttumuksen ja ylenkatseen iskut sentään häneen hiukan koskeneen, ja asemansa alkoi ehkä tuntua tukalalta, kun eivät korkeimmat viranomaiset enää taipuneet hänen komentoansa kaikissa kohdin tottelemaan. Kansamme oli vapautunut pahasta painajaisesta. Mutta pitkiksi ajoiksi jäivät pysymään v. Kothenin häikäilemättömän mullistustyön tulokset sekä kouluhallituksessa vaikuttamaan se epäkansallinen ja virkavaltainen henki, jonka hän oli tähän virastoon istuttanut.
Suomalaisen koulun ystävät eivät ristissä käsin istuneet odottamassa normaalikoulun suomalaisen osaston lopullista kohtaloa. Huhtikuun 18 p:nä 1872, siis jo ennen kuin normaalikoulun asia oli valtiopäivillä valiokunnan mietinnön nojalla käsiteltävänä, kokoonnuttiin päättämään niistä toimista, joihin olisi ryhtyminen siltä varalta, että suomalaisen osaston toinen luokka ensi syksynä suljettaisiin. Tiedossa oli jo komitean ehdotus, että puheena oleva osasto siirrettäisiin Hämeenlinnaan, ja epätietoista oli, kuinka asian valtiopäivillä kävisi ja hyväksyttäisiinkö valtiosäätyjen anomus, jospa anottaisiinkin suomalaisen osaston säilyttämistä Helsingissä. Näin ollen oli nytkin turvautuminen siihen voimaan, joka tähän saakka oli suomalaista koulua pääkaupungissa suojellut ja kannattanut, yksityisten kansalaisten isänmaalliseen harrastukseen. Päätettiin ensi syksystä liittää toinen luokka siihen ensimäiseen luokkaan, joka edellisenä syksynä oli yksityisillä varoilla perustettu, sekä antaa ensimäisen luokan uusillekin oppilaille samat takeet jatkuvasta opetuksesta kuin sen nykyisille oppilaille oli annettu. Johtokunnan jäseniksi valittiin professorit Z.J. Cleve, Yrjö Koskinen ja Th. Rein, tohtori K.F. Ignatius ja tehtailija Alander.