Päivän valjetessa harveni juhlajoukko harvenemistaan; mutta kirkkaasti paistoi päivä kun viimeiset vieraat linnasta lähtivät. Vaan tuo ihmeellinen kesä-yö ei koskaan haihdu juhlavieraitten mielestä.
Varsinainen juhla oli nyt päättynyt. Mutta seuraavana päivänä oli tehtävä yhteinen huviretki Punkaharjulle, Savon toista ihmettä katselemaan. Neljä höyrylaivaa oli täpösen täynnä väkeä. Hauskin oli niiden matka, jotka herrat Rundgren ja Stadius suosiollisesti olivat kutsuneet kulkemaan isossa, kannella varustetussa lotjassa, jota höyrylaiva kuletti. Soittokunta seurasi, kannella laulettiin, tanssittiin, ja kannen alla oli suuri mukava ruokasali sekä leposijoja väsyneille.
Kun laivat saapuivat Punkaharjulle, soitettiin ja laulettiin "Maamme". Ilma oli kaunis, Puruvesi rasvatyyni. Tuskin lienee Punkaharju koskaan ennen nähnyt niin paljon vieraita yht’aikaa. Ympäristön kansaa oli myös jotenkin paljon kokoontunut. Useimmat jalkasin, muutamat ajaen läksivät nyt samoamaan tuota siltaa myöten, joka
"— — — on silloin tehty,
Kun on kuu kokohon pantu,
Kun on aurinko alettu,
Laskettuna maan perustus".
Olen usein käynyt Punkaharjulla, jopa kaksi erää oleskellut siellä viikkokausia; mutta harvoin on tämä luonnon pyhäkkö yht’aikaa näyttänyt kaikki parhaat puolensa niinkuin tällä kertaa. Auringon laskiessa ilmautui se ihmeellinen valaistus, jota siellä kirkkaana ja tyynenä kesä-iltana joskus nähdään. Iltarusko valaa punahohteensa puitten tyviin. Näyttää kuin harjun komea metsä palaisi tai uhripitoja siellä vietettäisiin.
Hämärtäessä kokoontuivat vieraat ravintolan edustalle, missä nuoriso sileällä tantereella kisaili. Rinteille ryhmittyi pienempiä seuroja. Lauluja viritettiin, puheita pidettiin. Maisteri R. Hertzberg lausui sepittämänsä ruotsinkielisen runoelman. Tuskastuttavan vaikutuksen teki erään ruotsinmaalaisen ylioppilaan älytön käytös, hän kun tässä tilaisuudessa otti lausuakseen Runebergin "Viaporin". Suomalainen ylioppilas Nohrström, joka oli ollut äskeisessä Upsalan ylioppilaskokouksessa, piti suomalaisen puheen, lausuen ruotsalaisten tervehdyksen Suomen kansalle. Muita puheita en mennyt kuulemaan.
Noin 10 tienoissa läksi ensimäinen höyrylaiva paluumatkalle; muut vasta myöhemmin. Mutta vieraita jäi useita yöksikin Punkaharjulle.
Vielä seuraavanakin päivänä kesti juhlan jälkiviettoa. Aamupuolella oli soittajaiset vanhassa linnassa ja samaan aikaan kaupungin ravintolassa juhlatoimikunnan hankkimat aamiaispidot kunniavieraille, professori Ahlqvistille ja dosentti Krohnille, joihin pitoihin sanomalehtien edustajatkin olivat kutsutut.
* * * * *
Kirjallisessa kuukauslehdessä julkaisi Yrjö Koskinen tammikuulla 1876 kirjoituksen "Kansallisista kiitollisuuden veloista", joka lyhennettynä otettiin Uuteen Suomettareen. Tämän kirjoituksen pääasiallinen sisällys oli seuraava: