Puheenjohtaja ja kaikki Valkean Nauhan Komentajat paljastavat miekkansa. Komentajat pitävät miekkansa kädessä, mutta puheenjohtaja panee omansa alttarille, sanoen: "Väkivalta, vääryys ja hirmuvalta poistukoot sydämestämme ja näistä majoista." Hän lyö kerran vasaralla. Jos nyt uusia jäseniä on luokkaan otettava, niin tapahtuu se seuraavalla tavalla. Penkit kannetaan pois, ja tulokkaat kokoontuvat alikerrassa, josta kukin erältään viedään etuhuoneeseen. Siellä he kolmen jäsenen läsnäollessa kirjoittavat nimensä valansanain alle, jotka kuuluvat näin: "Maailman suuren, kaikkiviisaan ja kaikkinäkevän hallitsijan edessä lupaan minä uskollisuuden ja kunnian nimessä, ijankaikkisen ja ajallisen onneni uhalla, etten kellekään tämän luokan ulkopuolella ilmaise mitään siitä, mikä luokkaa koskee tai siinä tapahtuu, ja lupaan hartaimmalla innolla edistää veljeskunnan tarkoitusta, sen onnea ja menestystä, niin totta kuin ansaittu koston rangaistus armollisesti minusta kääntyköön, mutta jota rangaistusta toivon itselleni, jos petoksen tai pattovalan kautta teen rikoksen, joka on kauhistuttava ja kammottava kaikkia rehellisiä ihmisiä."

Kun nimet on kirjoitettu valansanain alle, jäävät tulokkaat odottamaan etuhuoneeseen noiden kolmen vanhan jäsenen mennessä siihen huoneeseen, missä Eneas seisoo. Siellä on neljä pöytää ja kullakin tuutti täynnä hienonnettua hartsia. Jäsenet asettuvat näiden pöytien ääreen, ja Eneas seisoo alttarin vieressä, jolla on verellä täytetty lautanen ja siinä väkipuukko. Hänen päänsä kohdalla riippuu laesta kruununtapainen, kuusikulmainen laitos, joka on valaistu 12 lampulla. Kun jäsenet ovat paikoilleen asettuneet, menee vahtimestari toista tietä tulokkaiden luo ja saattaa ne yksitellen huoneeseen. Kun tulokas astuu sisään, syöksyy häntä vastaan leimuava tuli. Tuuteista puhalletaan tuota hienonnettua hartsia kynttiläin valkeaan, josta tietysti syntyy aika tuli. "Lattialla oleva multaläjä kohoaa ja liikkuu, läheisestä huoneesta kuuluu kahleitten ja miekkain kalske ja kivien kolina, ilma kohisee ja vesi kiehuu."

Kysyttyään ovatko tulokkaat tehneet valansa, lausuu Eneas: "Teille muistutetaan, että viholliset kavalain, velttojen, arkamielisten ja unteliaiden kansalaisten petoksen kautta ovat valloittaneet osan Trojan etuvarustuksista. Suostutteko yhdessä meidän kanssa vaeltamaan hyvien avujen tietä, kestämään uhkaavat vaarat ja jos tarvitaan, vuodattamaan vertanne yhdessä hurskaiden kansalaisten kanssa, se on: panemaan kaikki alttiiksi meidän, teidän itsenne ja puhtaan tarkoituksen hyväksi? Tahdotteko vast’edeskin vaeltaa oikean järjen, se on viisauden tietä? Teidän silmänne ovat nähneet tulen, maan olette nähneet liikkuvan, veden kohinan olette kuulleet ja myrskyn sohinan; huoneet hajoavat ja kahleet kalisevat kansalaistemme jalkain ympärillä, ja miekka nostetaan onnettomien päiden yli. Tulta, jonka näitte, pitäkää sitä pelastuksemme ennustuksena ja kuvana."

Sitten kääntyy Eneas niiden puoleen, jotka tulta puhalsivat ja jotka, kun hän alkaa puhua, kaikki paljastavat miekkansa. Hän sanoo: "Viekää tämä Trojan uusi toivo viisaan Pythagoraan luo, jotta hän sitä kasvattaisi järjen valoon." Panee käden rinnalleen lausuen: "Sinun tiesi on oikea niin kauan kuin kaikkinäkevän Herran käsky sinua ohjaa ja sinä, hurskautta harjoitellen, taistelet himojasi ja sitä pahuutta vastaan, joka Aatamin lapsia painaa."

Nyt saattaa joku ritari kunkin tulokkaan hyvin vitkaan pimeän huoneen kautta siihen saliin, missä Pythagoras odottaa. Tämä sali on seuraavalla tavalla järjestetty. Perällä on alttari, jolla lampun takana on ruumiinkallo. Alttarin edessä keskellä lattiaa ruumisalttarilla seisova ja kuninkaallisella kruunulla varustettu arkku, joka on peitetty paarivaatteella. Näkyvissä on kaksi valaistua pallokarttaa. Mustiin vaatteisiin puetut veljeskunnan jäsenet istuvat penkeillä. Seppele kädessä menee Pythagoras tulokasta vastaan, sanoen: "Se tie, jota nyt alat astua, on totuuden tie, se on vaivaloinen, mutta tyydyttävä; ota tämä seppele, menettele niin, että sitä ansaitset ja seuraa minua." Kun on kääntynyt alttariin päin, lausuu hän: "Trojan kuningas Priamus murhattiin, kun hänen pahuuteen vajonneet alamaisensa olivat hänet pettäneet ja jättäneet, ja minun luonani on tämä tapaus, kuten näet, poikani, säilytetty. Olkoon sinun järkesi kykenevä käsittämään, sillä minä olen etsinyt, minä olen löytänyt." Sen sanottuaan selittää Pythagoras pitkälle paperilevylle kirjoitetut oppinsa ja neuvonsa, jotka pääasiallisesti koskevat maailman yhteyttä ja pahuuden voitettavaa valtaa. Sitten vie hän tulokkaan pimeään kamariin, jota sanottiin "etehiseksi" (förhuset), ja käskee hänen mietiskellä siellä, kunnes joku ritari tulee häntä noutamaan. Kun kaikki tulokkaat ovat saapuneet ja etehiseen joutuneet, järjestetään sali toiseen tapaan. Alttari jää välilaipion sisäpuolelle ja sen etupäähän asetetaan kuninkaallinen kruunu, jonka yli ripustetaan viisikulmainen kuultokuva, ihmisen viisi aistia. Nuo valaistut pallokartat jäävät niinikään välilaipion sisäpuolelle, ja laipiolle asetetaan kynttilöitä, suitsutusastia ja vesimalja. Salin perällä on kuusikulmainen laitos ja kummallakin puolella alttaria kaksi suurta kynttilää. Sisäpuolella laipiota on myöskin tuolit Valkean Nauhan Komentajia varten. Eneas seisoo puheenjohtajan vieressä, ja laipion ulkopuolella on suitsutusastian vieressä tuoli Pythagorasta varten. Sivuilla istuvat ritarit arvon ja ijän mukaan. Kaikilla niillä, jotka ovat laipion sisäpuolella, on paljastetut miekat.

Tulokkaat tuodaan saliin kaikki yht’aikaa. Itsekutakin seuraa hänen ritarinsa, ja he asetetaan seisomaan yhteen riviin keskelle salia. Heidän tulee pitää oikea käsi sydämellä. Sitten lukee Eneas, seisoen paljastettu miekka kädessä, sen valan, jonka tulokkaat ovat tehneet, ja sanoo: "Vahvistakaa valanne näillä sanoilla: niin totta kuin Jumala minua auttakoon." Näitä sanoja ei kuitenkaan pappien tarvinnut lausua. Puheenjohtaja nostaa miekkansa ja kysyy ritareilta, tahtovatko he tunnustaa veljikseen nämä uudet jäsenet, johon ritarit vastaavat, tehden samat temput hatuillaan ja käsillään kuin kokouksen alkaessa. Viisas Pythagoras lausuu: "Priamuksen kuolema, pahuuden poistaminen ja työn täydentäminen ovat ne myöntävät vastaukset, jotka ritarit antavat." Kaikki käyvät istumaan. Puheenjohtaja ja Eneas menevät ulos laipion ovesta. Edellinen kantaa seppelettä, jälkimäinen muut koristeet tyynyllä, jonka hän sitten antaa jonkun ritarin pidettäväksi. Puheenjohtaja laskee seppeleen itsekunkin uuden jäsenen päähän.

Tämmöisistä näytelmistä ei pääse selville veljeskunnan oikeista tarkoituksista. Niihin hyvin soveltuu Talleyrandin mainio lause, että sanat on luotu ajatusten salaamiseksi.

Mainitsin, että Walhallan veljeskunta lakkautettiin juuri samana vuonna kuin Amore Proximi perustettiin. Molemmilla oli ainakin osaksi sama julkinen tarkoitus, nimittäin turvattomien lasten kasvatus, ja omituista on, että ne lapset, jotka otettiin Loviisan veljeskunnan perustamaan kouluun, melkein kaikki olivat sotilaiden tai sellaisten lapsia, jotka jollakin lailla sotaväkeen kuuluivat. Veljeskunta sekä koulu perustettiin v. 1786. Pysähtykäämme muistelemaan tämän vuoden tapahtumia Ruotsin ja Suomen historiassa. Sinä vuonna kokoontuneet valtiopäivät osoittivat, että kuningas Kustaa III, joka ennen oli ollut kansansa lemmitty, nyt oli joutunut sen vihoihin. Kaikki säädyt vastustivat häntä. Se henki oli syntynyt, jonka lapsi Anckarström oli. Suomen historiassa tämä vuosi on merkillinen sen tähden, että Yrjö Maunu Sprengtporten silloin Haagissa teki Venäjän ministerille ehdotuksen Suomen itsenäisyydestä ja sitten, vaikuttaakseen tämän itsenäisyyden saavuttamiseksi, pakeni Venäjälle, jossa Katarina II:sen hovi kohteli häntä erinomaisella kunnioituksella. Pako tapahtui kesällä, ja syyskuun 20 päivänä syntyi jo salaveljeskunta Amore Proximi aivan Venäjän rajalla, samalla kuin toinen veljeskunta kauempana rajalta, Viaporissa, hajosi. Voiko se olla pelkkä sattuma? Tuskin. Sprengtporten ei ollut jäsenenä Viaporinkaan veljeskunnassa. Hän tahtoi vaikuttaa, mutta olla näkymättömissä. Maanpakolaisena ei hänen olisi sopinutkaan kuulua Loviisan veljeskuntaan näkyvänä jäsenenä. Mutta hänen tiedetään ulkopuolelta vaikuttaneen Viaporin veljeskunnan henkeen, ja syytä on arvata hänen vaikuttaneen Loviisankin veljeskuntaan. Tämän jäseninä olivatkin esim. Pehr af Enehjelm, vapaaherra Berndt Stackelberg ja — majuri Klick.

Loviisan veljeskunnan luettelosta on vielä erittäin mainittava eräs nimi: Sprengtportenin pojan kasvattajan Henrik Gabriel Porthanin nimi, omakätisesti kirjoitettuna. Sprengtportenin historioitsija, Yrjö Koskinen, arastellen mainitsee rauhallisen Porthanin nimen rauhattoman Sprengtportenin nimen rinnalla, ja lausuu ikäänkuin puolustaakseen tätä rohkeutta: "Mutta minua on viehättänyt tuo outo näky: Porthan ja Sprengtporten rinnatusten."

Liian rohkeata olisi siitä tosiasiasta, että Porthanin nimi tavataan Loviisan veljeskunnan jäsenluettelossa, päättää, mitä Suomen historian isä ajatteli Suomen vastaisesta historiasta, ja vielä rohkeampaa olisi ruveta sen nojalle rakentamaan arveluita Porthanin osasta Sprengtportenin tekemässä jaksossa Suomen kansan historiaa. Se olisi sitä sopimattomampi, kun meille Loviisan salaveljeskunnasta, mikäli nyt tiedetään, ei ole säilynyt muuta kuin varsin viattomia asiakirjoja. Vaaralliset paperit, jos niitä, niinkuin luultava on, oli olemassa, hävitettiin tietysti heti Anjalan liiton surkean lopun perästä, jolloin Amore Proximi kenties taas muuttui pelkäksi ihmisrakkauden toimia harjoittavaksi vapaamuurarein veljeskunnaksi, jonka jäseneksi jo v. 1790 tuli semmoinen mies kuin Mauri Klingspor.