Mitään vastausta en muista tähän anomukseen koskaan tulleen. Mutta kaikkea vaikutusta vaille se ei kuitenkaan jäänyt. Huomattavassa määrässä se taltutti paino-viranomaisten kuristus-intoa joksikin aikaa. Painoesteitten luku väheni seuraavina kuukausina melkoisesti, kunnes se taas vuoden loppupuolella alkoi kasvaa ja paino-olot 1871 vuoden alussa jälleen kävivät hyvin tukaliksi. Tähän muutokseen pahempaan päin vaikutti ehkä osaltaan se ärsyttävä seikka, että painohallitus joutui kanteen-alaiseksi laittomasta menettelystään yllämainittujen Turun raastuvanoikeuden pöytä-kirjain julkaisemisen estämisessä ja sen jäsenet syyllisiksi tuomittiin.

Uuden Suomettaren silloinen toimittaja, maisteri A. Almberg, jätti nimittäin maaliskuun 26 p:nä 1870 prokuraattorille valituskirjan tuon menettelyn johdosta, pyytäen prokuraattoria nostattamaan kanteen painoylihallitusta vastaan. Hylättyään ensin valituksen siitä syystä, että se oli suomeksi kirjoitettu, määräsi prokuraattori, kun valituskirja ruotsinkielisellä käännöksellä varustettuna oli uudestaan hänelle jätetty, Turun hovioikeuden kanneviskaalin nostamaan pyydetyn kanteen.

[Tämä prokuraattorin päätös on niin merkillinen ja silloisia oloja niin kuvaava, että minun täytyy ottaa se tähän kokonaisuudessaan suomennettuna:

"Päätös:

Koska ruotsin kieli vielä on maan virallinen kieli ja suomen kieli sen kanssa yhtä oikeutettu ainoastaan kaikessa semmoisessa, joka suorastaan koskee varsinaista suomalaista väestöä maassa, niin ja kun hakija, joka Prokuraattorinvirastolle on jättänyt tähän liitetyn suomen kielellä tehdyn kirjoituksen ynnä siihen kuuluvan liitteen, ei kuulu mainittuun väestöön eikä myöskään saada olettaa häneltä puuttuvan kykyä kirjallisesti, virallisella kielellä esittää, mitä hän Prokuraattorinvirastolle tahtoo ilmoittaa, ei Prokuraattorinvirasto ota asiaa käsitelläkseen sen nykyisessä muodossa. Helsingissä, Prokuraattorintoimituskunnalta Keisarillisessa Suomen Senaatissa, Maaliskuun 28 päivänä 1870.

Pehr Peterson.
August Nybergh.">[

Sitä tehdessään vaati silloinen kanneviskaali Björkman samalla raastuvan-oikeudelle rangaistusta siitä, että se oli antanut luvan noiden pöytäkirjain julkaisemiseen karsimattomina, vaikka niiden sisällys osaksi muka oli "yleistä pahennusta" synnyttävää laatua. Hovioikeus, jonka päätös annettiin joulukuulla 1870, tuomitsi oikeuspormestarin vetämään sakkoa 20 taalaria (38 mk. 40 p:iä) ja oikeuden muut jäsenet kunkin 10 taalaria sekä painoylihallituksen puheenjohtajan, tod. valtioneuvos Arppen 20 taalaria ja ylihallituksen jäsenet kummankin 10 taalaria, katsoen kuitenkin, että ylihallituksen menettely "näyttää syntyneen enemmän väärästä käsityksestä vallastaan puheena olevassa tapauksessa kuin tahallisesta mielivallasta".

Tämä tuomio varmaankin suututti painohallituksen herroja ja sai heidät hankkimaan ne muutokset ja lisäykset voimassa olevaan painoasetukseen, jotka toukokuun 1 p:nä 1871 annettu asetus sisältää. 1867 vuoden asetuksessa säädettiin, "että jos joku tahtoo semmoisia lainkäyntikirjoja painaa, jotka koskevat loukkauksia uskontoa, hallitsijaa, yhteiskuntaa, siveyttä, virastoja tahi virkamiehiä vastaan, ilmoittakoon tämän aikomuksensa sille tuomarille, joka asiassa viimeksi on tuominnut, ja tämän tutkintavallassa olkoon painosta pois sulkea semmoisia paikkoja, joiden julkaiseminen tulisi kainoutta loukkaamaan tahi aikaan saattamaan yleistä pahennusta". Tämä kohta on uudessa asetuksessa muutettu siten, että semmoista lainkäyntikirjain painattamisen lupaa "älköön asianomaiset tuomio-istuimet täst’edes antako ennen kuin lopullinen päätös on asiassa julistettu ja se on saanut laillisen voiman; ja olkoon tuomari, joka antaa lainkäyntikirjain painamisen luvan, välttämättömästi velvollinen sitä ennen asiakirjoista ulossulkemaan kaikki semmoiset paikat, jotka painoasetuksen ja tässä alempana olevan 8 kohdan mukaan ovat loukkaavina tahi solvaavina pidettävät".

Ja tätä tilaisuutta käytettiin muidenkin painoasetuksen kohtain karaisemiseen. Ministerivaltiosihteeri lisättiin niiden henkilöiden ja virastojen joukkoon, joista painotuote ei saanut sisältää "parjaavia tahi halventavia lauseita". Emäasetuksen säädökseen, että älköön sallittako solvaavia tahi loukkaavia lauseita ja ilmoituksia julkisista oloista keisarikunnassa, lisättiin sanat: "jotka sopivat niitä halventamaan taikka herättämään vihaa ja eripuraisuutta Hänen Majesteettinsa valtikan alle yhdistettyjen maiden asukasten välillä". Ilmestymästä kiellettyä sanomalehden numeroa ei saanut ulosantaa muutetussa painoksessa, jos ei loukkaavan kirjoituksen tahi lauseen poistamisen kautta syntynyttä tyhjää väliä täytetty "tavallisella lailla muulla präntillä". Painoasetuksessa määrättyjen varoitusten antaminen siirrettiin painohallitukselta senaatin siviilitoimituskunnan päällikölle, jonka tuli ne antaa joko painohallituksen tekemän esityksen johdosta taikka muutoinkin, kun hän katsoi syytä siihen olevan.

Marraskuun 27 p:nä samana vuonna annettiin taas asetus, joka kuristi paino-olot entistäänkin ahtaammiksi. Siinä säädetään, että Suomen virkakuntain ja virastojen alamaisia esityksiä semmoisissa asioissa, jotka ovat hallitsijan omassa korkeassa päätösvallassa, ja asiakirjoja, joilla on näiden esitysten kanssa yhteyttä, älköön yksityinen henkilö painoon toimittako ennen kuin armollinen lupa siihen on kussakin eri tapauksessa ja hallitsijan oman korkean päätöksen johdosta annettu.