"Koska lehtemme jo kaksi kertaa tänä vuonna (n:ot 17 ja 19) on otettu takavarikkoon sen tähden, että olemme puolustaneet itseämme virallisten lehtien syytöksiä vastaan, ja sama kohtalo epäilemättä nytkin tulisi meille osaksi, jos ryhtyisimme tähän asiaan, ei meidän auta muuta kuin jättää se siksensä. Jätämme sen tähden mainitsematta F.A. T:n ja sen toimittajan menetystapaa puheenalaisessa asiassa sillä nimellä, jota se ansaitsisi."
Viimeisen lauseen pyyhkäisi painoasiamies, ja uusi painos oli siis toimitettava.
N:osta 48 karsittiin pois kolme riviä uutisesta, jossa mainittiin, että Hels. Dagbladin edellisen päivän numero ei päässyt ilmestymään siitä syystä, että lehti oli koettanut vastata ruotsalaisen virallisen lehden merkillisiin kirjoituksiin Malmin hautakiven asiasta, joissa kirjoituksissa muun ohessa väitettiin, että muut sanomalehdet eivät kyenneet vastustamaan virallisen lehden mielipiteitä, vaan syyttivät sensuuria siitä, että niiden puolustukset eivät onnistuneet.
N:on 51 otatti painohallitus takavarikkoon A. M:n kirjoituksen tähden, jolta sitä ennen oli kielletty sijaa ruotsalaisessa virallisessa lehdessä ja joka sekin koski Malmin hautapatsasta. Valitettavasti on tämänkin numeron sensuuri-kappale joutunut hukkaan.
Seuraavaa numeroa kohtasi taas paino-este. Täytyi poistaa eräs kappale kirjeestä Berlinistä.
Silloisia paino-oloja räikeästi kuvaavana seikkana mainitsen sivumennen, että Hels. Dagbladin numero toukokuun 6 p:ltä otettiin takavarikkoon siitä syystä, että siinä oli eräs ote Suomen Suuriruhtinaskunnan perustuslaeista.
U. Suomettaren numero 65 otettiin takavarikkoon sen johdosta, että lehti, mainittuaan, että oli vahvistettu ne yliopisto-tutkintoja koskevat ehdotukset, jotka eräs vapaahra K. v. Kothenin johdolla toiminut komitea oli tehnyt ja yliopiston konsistori heikolla enemmistöllä hyväksynyt, siitä lausui:
"Me olemme jo ennen (katso n:o 20) lausuneet ajatuksemme tästä asiasta sekä yleensä semmoisista muutoksista, jotk'eivät ole saaneet alkuansa mistään todellisesta ja yleisesti tunnetusta tarpeesta, vaan jonkun yksityisen levottomasta muuttamisen halusta. Ilmoitimme mielipahamme erittäin siitä, että ehdoituksen mukaan suomen kieli suljettaisiin pois niitten viiden aineen joukosta, joissa filosofian kandidatitutkinnossa tulee osoittaa taitoansa, — sentähden että juuri tällä suomen ja sen heimokielten tutkimisen alalla suomalaiset voivat itsenäisesti ja helpommin kuin muut Europan kielentutkijat kartuttaa ja rikastuttaa tiedettä. Mutta Suomen yliopisto pitää itse huolta siitä, ettei sen helmassa tieteet ja niiden viljeleminen pääsisi liiaksi kasvamaan. Että se tällä tavoin pian voipi joutua ulkomaan yliopistojen ja oppineiden ylenkatseen alaiseksi, ei näytä sitä huolestuttavan."
Nyt oli kesä saapunut, ja painoviranomaiset lienevät tahtoneet itselleen sekä sanomalehdillekin kesärauhaa suoda. Niinpä sai U. Suometar entistä hiukan vapaammin puhua esim. suomalaisen normaalikoulun asiasta, Malmin hautapatsaasta, v. Kothenin toimista yliopiston sijais-kanslerina, kouluhallituksen koulumuutos-hankkeista y.m. aroista asioista. Mutta kesän loppuessa päättyi tuo välirauhakin.
Jo syyskuun kolmannen numeron ensimäinen painos joutui hukkaan. Täytyi karsia pois kappale pääkirjoituksesta, joka koski normaalikoulun suomalaisen osaston vaiheita.