N:osta 139 poistettiin kertomuksesta toisesta muinaistieteellisestä kokouksesta Pietarissa seuraavat lauseet:
"Suomen kansa on läntisintä haaraa heimokunnassamme ja on vuosisatojen kuluessa perehtynyt Länsi-Europan sivistystyöhön. Me tunnemme mikä kohtalo idässä on saavuttanut meidän heimolaisiamme ja että sama kohtalo uhkaa meitäkin. Jos tahdomme elää, niin meidän on miehuullisesti painaminen hengellinen voimamme tuota uhkaavaa itää vastaan, sillä se on kansalle heikoksi turvaksi, jos se jäniksenä kätkee päänsä lähimmäisen, Europan sivistyksen kasvattaman, pensaan alle. Jos runko kuihtuu ja kuolee, niin kyllä pääkin vaalenee, vaikka olisi kuinka kaukana Lännessä. Jo vastarinnan tekeminen itsenäisyytemme säilyttämiseksi vaatii meitä uhkaavan idän oppimiseen."
N:ossa 141 oli kirjoitus "Suomalaisen kielikysymyksen nykyisestä kannasta", jossa muun ohessa huomautettiin, että kieliasetuksien perusaatteena on se, että suomenkielisillä kansalaisilla on kielensä puolesta samat oikeudet kuin ruotsinkielisilläkin, ja että tähän tasa-arvoisuuteen epäilemättä kuuluu, että suomalaisten pitää saada yhtä pian kuin ruotsalaistenkin tietoa niistä esivallan julkaisuista, jotka koskevat kaikkia kansalaisia. Mainittiin esimerkkinä eräs taloudellisia etuja koskeva asetus, joka oli ilmestynyt paljoa myöhemmin suomeksi kuin ruotsiksi. Saatiin sanoa, että tämmöistä menettelyä oli mahdoton käsittää muuksi kuin ilmeiseksi vääryydeksi, mutta ei sallittu lausua sitä arvelua, että "se on virallista ajattelemattomuutta, joka ei ole ottanut ojentuakseen edes siitä kohtuuden periaatteesta, joka jo kieliasetuksessa on saanut laillisen kannatuksen". Ne sanat, jotka tässä ovat lainausmerkkien välissä, oli poistettavat ja uusi painos siis toimitettava.
N:ossa 146 ollut Helsingin kirjeen tapainen pahasti karsittiin. Siinä arvosteltiin sen komitean jäsenten soveliaisuutta tehtäväänsä, joka oli asetettu ehdottamaan, miten n.s. "Kothenin lyseo" olisi järjestettävä. Ei sallittu sanoa, että vapaahra v. Kothen istuu komiteassa "luonnollisena" puheenjohtajana. Sana "luonnollinen" pyyhittiin pois. Ei myöskään saatu sanoa, että samainen vapaaherra "nykyään on maamme etevin koulumies". Kenraali Mickwitzistä ei sopinut lausua, että "yksi kenraali on tietysti aivan paikallaan jäsenenä, kun venäjän kielen taito valitettavasti on niin huono maassamme, että sitä harvat muut osaavat kuin sotaherrat", ja kun "kenraali Mickwitz insinöörinä ymmärtää uusia väyliä avata". Professori G. Frosteruksesta ei suvaittu sanoa että hänkin oli "luonnollinen jäsen komiteassa, kun hän on omistanut vaikutuksensa kouluylihallituksen palvelukselle", j.n.e.
Ankara sensuuri oli nyt saanut maamme sanomalehdet niin kukistetuiksi ja varovaisiksi, että painoesteitä v. 1872 jotenkin harvoin tapahtui. Oli turhaa vaivaa yrittääkään viranomaisten toimenpiteitä arvostelemaan. Ensimäinen painoeste sinä vuonna kohtasi U. Suomettaren n:oa 29. Painoasiamies sen pidätti, vaatien parin rivin poistamista eräästä uutisesta. Kun ei ollut mitään toivoa siitä, että painohallitus nuo rivit armahtaisi, poistettiin ne sanottuun hallitukseen vetoamatta. Parin päivän kuluttua ilmautui ruotsalaisessa virallisessa lehdessä kirjoitus, jossa väitettiin, että painoasiamies ei ollut pidättänyt mitään painosta U. Suometarta. Tämän lehden toimittaja oli muka itse "omin ehdoin, painoasiamiehen esityksestä, sulkenut pois kaksi riviä". Samassa kirjoituksessa laskettiin pilaa niistä anomusehdotuksista lainalaisen painovapauden säätämisestä, jotka äskettäin oli valtiopäivillä tehty, ja lausuttiin, että sanomalehdet, mainitessaan U. Suomettaren pidätyksestä, olivat tahtoneet antaa tukea noille anomusehdotuksille. Kenenkä kädestä tämä kirjoitus oli lähtenyt, oli helppo arvata.
N:osta 39 pyyhittiin Helsingin kirjeestä pois eräs kohta, joka koski valtiopäivien toisen jakson alkamista.
Huhtikuun 17 p. sai U. Suomettaren toimitus ja epäilemättä muidenkin sanomalehtien toimitukset painohallituksen yliasiamieheltä Heimbürgeriltä pienen paperilapun, jota seurasi jäljennös senaatin siviilitoimituskunnan kirjelmästä, jossa painohallitusta käskettiin kieltämään sanomalehtien toimituksia ottamasta lehtiinsä tietoja niistä siirtolaisista, jotka Suomesta lähtivät Amerikkaan, ja valvomaan, että tätä kieltoa noudatettiin. Senaatti siis siihen aikaan suoranaisesti sekaantui sensuuri-toimiin, antaen mielivaltaisia lisäyksiä painoasetukseen, samalla tapaa kuin kenraalikuvernööri Bobrikoff kirovuosina. — Morgonbladetin otti painohallitus samana päivänä takavarikkoon siitä syystä, että siinä oli mainittu pari sanaa siirtolaisista. Tähän aikaan on mahdoton käsittää, miltä kannalta katsoen armollinen hallitus voi pitää tietoja siirtolaisista yhteiskunnan rauhalle vaarallisina.
U. Suomettaren n:o 90 myöhästyi, kun siitä oli karsittava kouluasiaa koskeva kirjoitus, ja samaan aikaan Morgonbladetin ei sallittu julaista ainoatakaan sanaa siitä kirjoituksesta, joka seurasi Agathon Meurmanin lähettämää 1,000 markan lahjaa avuksi yksityisen suomalaisen normaalikoulun laajentamiseen ja voimassa pitämiseen, eikä myöskään sitä kirjettä, johon talollinen Simo Joutsiniemi oli liittänyt lahjansa samaa tarkoitusta varten.
Vuonna 1873 oli U. Suomettarella vain kolme painoestettä, jotka kuitenkin riittävästi kuvaavat silloisia paino-oloja.
Turun ja Porin läänin kuvernööri oli kieltänyt arpajaisten pitämisen hänen läänissään Helsingin suomalaisen koulun hyväksi. Kirjeessä Maskusta kerrottiin millainen siellä pidettäviksi aiottujen arpajaisten ohjelma oli ollut. Tämä kertomus, joka ei sisältänyt muuta kuin kuivat ohjelma-kohdat, oli lehdestä poistettava.