Muutamat ruotsikko-herrat olivat hallitukselta anoneet ruotsalaisten rinnakkaisluokkain perustamista Kuopion ja Hämeenlinnan suomalaisiin alkeisopistoihin. Tätä hanketta arvosteltiin ja vastustettiin eräässä U. Suomettaren kirjoituksessa, mutta tämä kirjoitus ei päässyt ilmestymään, ja saman kohtalon alaiseksi joutui myöhemmin kirjoitus otsakkeella "Tampereen yli-alkeiskoulun hävittäminen".
N:osta 19 helmikuun 13 piitä 1874 nieli sensuuri kitaansa lähes kolmen palstan pituisen pääkirjoituksen, jonka oli kirjoittanut tohtori K. F. Ignatius. Sen johdosta, että ruotsi äskettäin oli määrätty Oulun alkeisopiston opetuskieleksi, huomautettiin tässä kirjoituksessa, että Oulun läänin väestöstä, jonka luku valtiokalenterin mukaan 1871 vuoden lopulla oli 182,647, ainoastaan ehkä 2,000 hengellä ruotsi oli äidinkielenä. Ainoa koulu tässä läänissä, joka tarkoitti tieteellistä sivistystä, oli Oulun 7-luokkainen alkeisopisto. Opetuskielenä oli siinä suurimmaksi osaksi ollut suomi. Mutta kun kahden opetuskielen tuottamat haitat astuivat näkyviin, esitti opettajakunta kouluhallitukselle, että opetuksessa saataisiin käyttää yksinomaisesti suomea. Hels. Dagbladin oikeudentuntoon se kipeästi koski. Mutta pianpa sen oli ilo ilmoittaa lukijoilleen, että kouluhallitus muka Oulun opettajakunnan esityksen nojalla oli senaatille ehdottanut ruotsin kieltä puheena olevan koulun yksinomaiseksi opetuskieleksi. Ja ylimmilleen nousi sillä taholla ilo, kun ennen pitkää 48 miestä, jotka kuuluivat Oulun kaupungin "suurimmassa arvossa pidettyihin" säätyluokkiin, jätti hallitukselle anomuksen, että Oulun alkeiskoulu muutettaisiin ruotsinkieliseksi. Senaatti vaati kouluneuvoston lausuntoa; mutta valitettavasti ei kouluneuvosto ollut yhtä valistunut eikä yhtä oikein-ajatteleva kuin anojat ja kouluhallitus. Se ehdotti nimittäin, samoin kuin opettajakunta, suomalaista koulua. Oulun kunta, jolta niinikään lausuntoa vaadittiin, oli samaa mieltä. Hels. Dagblad vaipui mustiin murheisiin, mutta lohdutti lukijoitansa sillä vakuutuksella, että suomenkielistä koulua puoltava raastuvankokouksen enemmistö muka oli saatu aikaan salavehkeiden kautta. Ja nyt olivatkin Hels. Dagblad ja sen hengenheimolaiset voiton saavuttaneet. Kun herrasmieliset tahtoivat kasvattaa lapsiansa ruotsin kielellä, niin valtio hankki heille tilaisuutta siihen suomalaisen väestön kustannuksella. — Tällainen oli tämän "sopimattoman" kirjoituksen sisällys pääkohdiltaan.
Samaan aikaan oli Suomen Virall. Lehdessä "lähetetty" kirjoitus "Sananen suomenkielisistä oppilaitoksista meidän maassa", jossa koetettiin puolustaa hallituksen kantaa ja menettelyä kouluasioissa. Siinä sanottiin, että hallituksella ei ollut varoja asettaa oppikouluja joka paikkaan, minne vain voi kokoontua joku kymmenkunta suomalaista oppilasta. U. Suometarta syytettiin siitä, että se muka ei ollut maininnut, että Hämeenlinnaan perustettiin uusi normaalikoulu sen sijaan, joka Helsingistä vähitellen hävisi. Suomalainen normaalikoulu Hämeenlinnassa todisti, ettei hallitus millään nurjuudella kohdellut "suloista suomalaisuuttamme"; hallituksen oli vain täytynyt sovitella eri puolueiden välillä. "Suomenkielisten oppikoulujen perustaminen alkoi vasta muutamia vuosia takaperin, nimittäin silloin kun talonpoikaisessa kansassamme havahti suurempi halu, kuin ennen, tieteellistä oppia etsimään". "Suomen kielen oikeuksia ei kukaan tule kiistämään ja sortamaan, vaan niitä hankkeita ja muutoksia koulu-opetuskielen suhteen, joiden kautta eli avulla suomenkieli on vihdoin pääsevä oikeuksiensa täydelliseen ja luonnolliseen nautintoon, pitää valmistaa varovasti ja ilman kovin suurta kiirettä matkaan saattaa." Hallitus paraikaa keittää "putron" valmiiksi suomalaisuudelle; vaan sitä täytyy keittää hyvin kypsäksi, ennen kuin annetaan syötäväksi; sitten täytyy sitä vielä aika lailla jäähdyttää, etteivät suomalaiset polttaisi huuliaan. "Antakaamme asian edistyä tahalleen, niin hyvä tulee."
Tähän kirjoitukseen, joka tiedettiin kirkollistoimituskunnan silloisen päällikön, senaattori A.H. Mechelinin kyhäämäksi, sai U. Suometar vastata, mutta vasta sitten kun painohallitus oli ottanut takavarikkoon lehden ensimäisen painoksen ja vastauskirjoituksesta poistettu seuraavat kaksi lausetta:
"Kuitenkin, jospa vain havaittaisiin hallituksessa olevan edes vakaata, vilpitöntä tahtoa ja tarkoitusta asiassa, tosin suomalaisuus voisi mieltänsä malttaa. Mutta niin kauvan kuin hallitus laskee toimensa ihan päinvastaiseen suuntaan ja päälliseksi katsoo suomenkieltä ainoastaan talonpoikaiseksi asiaksi eikä kansalliseksi, on turhaa kehoittaa luottamukseen."
Erään "Oulun Viikko-Sanomain" numeron ilmestymisen esti painoasiamies siitä syystä, että kirjeessä Helsingistä kehoitetaan Oulun läänin asukkaita omilla varoillaan perustamaan suomenkielisen lyseon Ouluun.
Raha-asioitakin koskeviin kirjoituksiin ulottui sensuurin tarkastava silmä ja kuristava koura. Niinpä otettiin U. Suomettaren n:o 60 nyt puheena olevana vuonna 1874 takavarikkoon erään kirjoituksen johdosta, joka koski uutta rautatielainaa, ja josta muuan kappale oli poistettava.
Mitä se lähetetty "Nöyrä kysymys" tarkoitti, jonka tähden U. Suomettaren n:o 17 vuonna 1875 joutui takavarikkoon, sitä en osaa sanoa. Vasta toisena päivänä pääsi lehti ilmestymään ilman tuota "nöyrää kysymystä".
Kun Hämeenlinnan kaupungin valtuusmiehet olivat suomen ottaneet viralliseksi kielekseen, vaati läänin kuvernööri, että kaikki valtuuston lähettämät kirjelmät ja asiakirjat olivat maistraatin toimesta ruotsinnettavat; muuten ei hän muka ottaisi niitä vastaan. Tämän johdosta osoitettiin U. Suomettaressa, että tuo kuvernöörin vaatimus ilmeisesti soti kaupunkien kunnallisasetusta vastaan. Maistraatti ei ollut velvollinen eikä oikeutettukaan rupeamaan kuvernöörin vaatimaan käännöstyöhön. Kaupunginvaltuusto ei ollut mikään virasto, vaan kaupungin eduskunta, eikä siis velvollinen missään toimessaan käyttämään ruotsin kieltä. Huomautettiin, että kuvernööri ei ainoastaan ollut velvollinen vastaanottamaan Hämeenlinnan kunnalta suomenkielisiä kirjoituksia, vaan oli arm. julistuksen mukaan jouluk. 7 p:ltä 1868 myöskin itse velkapää toimittamaan kaikki samalle kunnalle menevät asiakirjat suomeksi. — Tämä kirjoitus ei päässyt eheänä julkisuuteen, vaan painohallitus karsi siitä pois kokonaisen palstan.
N:osta 110 pyyhkäistiin Tampereen koulu-oloja koskeva pääkirjoitus sekä
Oulun koulu-oloja kuvaava kirje.