XIX.
SEPÄT JA PAJAT.
"Alusta" kertoessani mainitsin, että siinä kokouksessa, joka marraskuulla 1870 pidettiin tohtori O. Blomstedtin luona, päätettiin seuraavan vuoden alusta laajentaa U. Suometar kolme kertaa viikossa ilmestyväksi, jotta se paremmin kuin kaksipäiväisenä voisi tarkoitustaan täyttää ja ehkä saada enemmän tilaajia, kuin mitä sillä silloin oli. Tilaajain lisääntymisen toivoa tuki myös se ilahuttava seikka, että kansamme taas pitkästä aikaa oli saanut runsaan viljasadon, joka loi umpeen katovuosien lyömät haavat ja taloudellisen tilan jälleen kuntoon nosti.
Ei tuo toivo kuitenkaan toteutunut, kuten nähdään Seuraavista sanoista eräässä kirjoituksessa 1871 vuoden lopussa: "Tilaajain määrä ei suinkaan enää kehoittaisi lehteä jatkamaan, koska se tänäkin vuonna on ollut niin vähäinen, että kustantajille taas tulee melkoinen tappio."
Vaikka lehti nyt ilmestyi useammin kuin ennen, ei vakinaisia toimitusvoimia vielä vuoden alusta lisätty. Mutta satunnaista apua olin oikeutettu hankkimaan, ja sitä tarjoutui antamaan maisteri C.G. Svan. Säännöllisiä toimituskokouksia pidettiin vuoden alkupuolella niinkuin ennenkin "toimituspaikassa", s.o. minun asunnossani. Ahkerimmin näissä kokouksissa kävivät Yrjö Koskinen, Jaakko Forsman, Th. Rein, K.F. Ignatius, F.V. Rothstén, A. Boehm, A.V. Jahnsson ja A. Almberg. Keskusteltiin päivän kysymyksistä, neuvoteltiin lehteen pantavista kirjoituksista ja määrättiin, kenenkä oli mistäkin asiasta kirjoitettava. Yksimielisiä oltiin ja yhteistyöhön innostuneita. Jokainen oli altis suorittamaan sen työn, mikä hänelle annettiin, vaikka itsekullakin kyllä muutoinkin työtä tarpeeksi oli. Ahkera kirjoitusten lähettäjä oli tänä, niinkuin useina seuraavinakin vuosina, laamanni Ferd. Forsström, se innokas suomalaisuuden harrastaja ja kansan oikeuksien puolustaja, joka ensimäisenä alkoi laatia kihlakunnanoikeuden pöytäkirjoja suomeksi.
Hauskimpia kirjoituksia, mitä U. Suomettaressa oli v. 1871, olivat ne lennokkaat kirjeet, jotka Kaarlo Bergbom, ulkomailla oleskellessaan, lähetti Berliinistä, Leipzigistä ja Venetsiasta salanimellä "Leimu". Novelliosastossa oli sinä vuonna kaksi alkuperäistä kertomusta, K. J. Gummeruksen tekemät "Revontulet" ja "Sodan leukaluut, kohtaus Ison vihan ajoilta", sekä Julius Krohnin suomentama Walter Scottin "Lammermoorin morsian".
Kun minä, mentyäni naimisiin, kesäksi ulkomaille läksin, otti Almberg hoitaakseen lehden toimitusta kolmen kuukauden aikana, ja Rein rupesi toimittamaan ulkomaan osastoa, harjaantuakseen suomen kielen kirjoittamiseen.
Ennen lähtöäni oli jo sovittu siitä, että vakituinen toimitustyö yhdelle miehelle kävi liian raskaaksi, ja sen vuoksi päätetty syksystä alkaen palkata lehdelle toinen varsinainen toimittaja. Saatavissa tähän toimeen sattui olemaan hyvin sovelias mies, äskettäin filos, kandidaattitutkinnon suorittanut, mutta jo lahjakkaana kirjailijana kotimaisen historian alalla tunnettu Kaarlo Alfred Castrén. Vanhoja tuttuja kun olimme ja minun vuokraamassani uudessa asunnossa oli yksi liikanainen huone, tuli Castrén samalla minun vuokralaisekseni ja hänkin siten asumaan U. Suomettaren toimistossa. Tämä pysyi nimittäin edelleen yksityisessä asunnossani, siirtyen minun kanssani kesäkuun 1 p. Antinkadun taloon n:o 6 eli juuri samaan maakamaran kohtaan, missä se nytkin sijaitsee, mutta siinä silloin olleeseen puurakennukseen, jonka sijalla nyt on monikertainen kivirakennus.
Syyskuun alusta 1871 oli U. Suomettarella siis kaksi vakinaista toimittajaa. Minä pidin huolta pääkirjoituksista, niitä hankkien, kirjoittaen tai suomentaen (Rein ja Ignatius kirjoittivat ruotsiksi), toimitin uutisosastoa, parsin ja painokuntoon laitoin maaseutukirjeet ja lähetetyt kirjoitukset. Castrénin tehtävänä oli ulkomaan osaston ja "kaikenlaisten" toimittaminen, joka jälkimäinen osasto silloin sisälsi myös "tietoja eri aloilta", eikä ainoastaan mitä nyt "kaikenlaiseksi" leimataan, sekä "laillisten ja virallisten ilmoitusten" kokoileminen, joka työ, kuten ennen olen selittänyt, silloin oli sangen vaivaloinen. Sen ohessa kirjoitti hän silloin tällöin Helsingin kirjeen tapaisia, lyhyitä katsauksia päivän tapahtumiin ja joskus jonkun pääkirjoituksenkin. Oikoluvun suoritimme vuorotellen, kuitenkin niin, että minä aina toimitin toisen lukemisen tuossa k:lo 10 ja 12 välillä aamupuolella, kun palstat jo oli sivuiksi sovitettu. Lehden oli määrä ilmestyä k:lo 1.
Hauska, erinomaisen rattoisa työtoveri Castrén oli. Aina hyvällä tuulella, vaikka terveys oli heikko; mielessä aina uusia tuumia, jotka hän innolla ja vilkkaasti esitti. Tarkka suomalaisen kansan luonteen ja tapojen tuntija, hän kun oli syntynyt ja kasvanut Sotkamossa sekä nuorukaisena historiallisia taruja kerätessään paljon liikkunut kansan keskuudessa Pohjanmaalla, Satakunnassa, Pohjois-Hämeessä, Savossa ja Pohjois-Karjalassa. Hänen halunsa oli päästä kansanopiston johtajaksi, jossa toimessa hän toivoi voivansa kansaa paraiten hyödyttää. Ja jos kellään oli hänellä kaikki edellytykset menestymiseen kansan nuorison opettajana.