Castrénin "Muistelmat vuosien 1808-09 sodasta" ilmestyivät painosta 1865, hänen ylioppilaaksi juuri tultuaan. V. 1867 julkaisi hän "Kertoelmia Kajaanin läänin vaiheista vv. 1650-1750 välillä" ja 1870 "Tietoja Oulun läänin sota-asioista Gustav III:nnen sodan aikana". Kesällä 1871 kävi hän yliopiston myöntämällä apurahalla tekemässä tutkimuksia Tukholman valtioarkistossa, ja heti kypsyi uusi hedelmä: "Suomalaisuus 1736 vuoden valtiopäivillä", joka kirjoitus julaistiin Kirjallisessa Kuukauslehdessä. Pienempiä historiallisia kirjoituksia oli hän julaissut "Joukahaisessa", Oulun Viikko-Sanomissa, kuvalehdessä "Maiden ja merien takaa" y.m. Ylioppilaiden toimittama "Kansakirjasto"-sarja oli hänen alotteestaan syntynyt. U. Suomettaren toimittajana ollessaan oli hän samalla v.t. amanuenssina valtioarkistossa ja sihteerinä äsken perustetussa Muinaismuistoyhdistyksessä.
1872 ilmestyi U. Suometar samalla tapaa kuin edellisenä vuonna. Mutta kolmipäiväisen painoksen ohessa toimitettiin niitä paikkakuntia varten, mihin posti meni vain kerran viikossa, n.s. viikkopainos siten, että kolme numeroa nidottiin yhteen ja jaettiin maanantaisin. Tämän painoksen tilaushinta oli markkaa halvempi kuin kolmipäiväisen. Valtiopäiväin aikana ja varsinkin niiden loppupuolella oli pakko tuon tuostakin antaa lisälehtiä, toisinaan päälehden kanssa, toisinaan eri päivinä.
Pyytäen niin tarkkaan kuin mahdollista seurata valtiopäiväin toimintaa, oli U. Suometar alkupuolella nyt puheena olevaa vuotta siinä määrässä säätykokouksen selostusten vallassa, että muita pitempiä kirjoituksia vain harvoin lehteen mahtui, uutisosasto supistui mitä vähimpään alaan ja ulkomaan osasto niinikään. Eikä toimitusvoimat juuri muuhun riittäneetkään, kun lisävoimia ei kannattanut palkata. Muistaakseni Castrén toimi selostajana pappissäädyssä ja minä talonpoikaissäädyssä; muiden säätyjen keskusteluista kerrottiin aamulehtien mukaan, ellei näissä säädyissä ollut esillä jotain erittäin tärkeätä asiaa, jolloin satunnaiset avustajat täytyi hankkia. Paljon työtä ja vaivaa antoi myöskin arm. esitysten, anomus-ehdotusten ja valiokuntain mietintöjen sisällyksen selostaminen, se kun oli suoritettava niin lyhyesti kuin suinkin. Ja valtiopäivät kestivät viidettä kuukautta, alkaen helmikuun 6:na ja päättyen kesäkuun 15 p:nä.
Tässä vuosikerrassa on eräs Elias Lönnrotin lähettämä kirjoitus, joka mainittakoon sen tähden, että se on ainoa, minkä hän on U. Suomettaressa julaissut, ja samalla lienee hänen viimeinen sanomalehtikirjoituksensa. Hän siinä puolustaa Uuno Cygnaeusta sen moitteen johdosta, jonka alaiseksi Cygnaeus oli joutunut eräiden lauseitten tähden, jotka hänen avauspuheensa kesäkuun 14 p:nä Jyväskylän kansakoulukokouksessa sisälsi ja jotka koskivat valtiosäätyjen toimia kansakouluasioissa. Lönnrot ei tahdo kieltää, että moitteeseen "on jotain syytäkin, ja että hra yli-inspehtori semmoisella hyvin tavallisella varovaisuudella, joka ei koskaan oikein ilmoita mieltänsä, helposti olisi voinut kaiken jälkipuheen välttää." Mutta muistaessaan "kuinka paljon meidän tulee kiittää hra yli-inspehtori Cygnaeusta siitä, että kansakouluasiat maassamme ovat silläkään kannalla, kuin ne nykyään ovat, ei Lönnrot mielellään tahtoisi siihen moitintoon yhdistyä". "Luultavasti puuttui hra C:ltä silloin tarkempia tietoja valtiopäiväin keskusteluista kansakoulun suhteen, jonka tähden hän lienee tullut niistä lausumaan mitä oli muilta kuullut". "Minun korvissani kuuluu liian kovalta syyttää häntä ehdollisesta totuuden vääristelemisestä taikka tahallansa korttien sekoittamisesta, uskotellaksensa yleisöä, että säädyt olisivat kieltäneet kuntia rakentamasta ja itse kustantamasta kouluja vaikka kuinka tiheään. Sitä hänen mielessänsä olleen, en voi millään muotoa uskoa."
Kireistä paino-oloista huolimatta kirjoitettiin ahkerasti kieli- ja kouluasioista, mutta se oli tehtävä mitä varovaisimmassa muodossa, ettei sensuurin kova koura pääsisi näihin kirjoituksiin iskemään. Tapahtuihan juuri tänä vuonna Helsingin normaalikoulun suomalaisen osaston lopullinen lakkautus ja yksityisen alkeisopiston perustaminen sen sijaan. Kieliasian käsitteleminen lain ja oikeuden kannalta oli etupäässä Jaakko Forsmanin toimena, ja kouluasioista kirjoitti useimmiten Yrjö Koskinen. Muistakin kansanvalistustoimista kirjoitettiin, kansallisen kirjallisuuden kannattamisesta, kirjakaupan kehittämisestä y.m. Eikä taloudellistakaan alaa unohdettu. Maanviljelyksen ja kotiteollisuuden edistämistä ja avustamista harrastettiin, rautatie- ja kanava-suunnitelmia esitettiin, vakuutusasioita pohdittiin.
Novelli-osastossa oli tänä vuonna kolme alkuperäistä kertomusta: K.J.
Gummeruksen "uutelot", "Kaksi jouluaattoa" ja "Takaus" sekä Theodolinda
Hahnssonin "Kuuselan kukka".
Ilmoitukset eivät nytkään suurta tilaa anastaneet, sillä niitä oli tavallisesti vain noin puolitoista palstaa.
Kauan ei saanut U. Suometar Castrénin kykyä, tarmoa ja taitoa hyväkseen käyttää. Jo keväällä 1872 oli hänen rintatautinsa niin kiihtynyt, että hänen täytyi lääkärin neuvoa noudattaen, lähteä Görbersdorfin keuhkotautisten parantolaan Saksaan. Siellä ollessaan kirjoitti hän U. Suomettareen neljä arvokasta kirjoitussarjaa "Kirkollinen asema Saksanmaalla", "Jesuitta-kysymys Saksassa", "Protestanttisesta kirkosta Saksassa" ja "Koulun eroittaminen kirkosta". Mutta Görbersdorfissa ei parantunut Castrénin terveys. Syksyllä sieltä palattuaan oli hän heikompi kuin sinne lähtiessään. Keuhkotauti oli jo pitkälle kehittynyt, voimat murtuneet. Vuoden loppuun asti hän kuitenkin vielä otti osaa toimitustyöhön toimittaen ulkomaan osastoa. Sairaalaan sitten jouduttuaan, alkoi hän siellä kirjoittaa kansantajuista, kertoelman tapaista historiaa 1808-09 vuosien sodasta. Vielä niin heikkona ollessaan, että töin tuskin jaksoi kynää liikuttaa, jatkoi hän työtänsä. Huhtikuun 22 p. 1873 kuolema sen katkaisi, lopettaen 27-vuotiaan toivehikkaan elämän.
Kun Castrén keväällä 1872 oli lähtenyt Saksaan, muutin minä kesäkuun 1 p. Antinkadun taloon n:o 20, missä sitten perheineni ja U. Suomettaren toimiston kanssa asuin kolme vuotta. Tähän muuttoon oli syynä entisen asunnon vuokran kalleus, eikä suinkaan se "atentaatti", joka minua siellä oli kohdannut pari kuukautta ennen muuttoa. Eräänä pimeänä iltana tuli nyrkinkokoinen kivi lentäen ikkunalasien läpi toimisto- eli työhuoneeseeni ja osui asettumaan aivan keskelle kirjoituspöytääni. Onneksi en sattunut silloin olemaan työssä pöydän ääressä, vaan olin pari minuuttia ennen mennyt vaimoni huoneeseen. Mutta lamppu paloi pöydällä, joka ei seisonut ikkunan edessä, vaan keskellä lattiaa. Oikeaan paikkaan oli ilkiö siis tähdännyt ja osunut. Yllyttikö häntä tähän toimeen viha "fennomaneja" vastaan vaiko pelkkä pahanteon halu, se jäi arvaamatta, kun ilkiötä ei ilmi saatu.
Uusi asuntoni sijaitsi syrjässä, joka seikka vaikutti, että U. Suomettaren avustajat ja ystävät nyt harvemmin kuin ennen kävivät toimistossa. Ja jo naimisiin mentyäni oli se muutos tapahtunut, että toimituskokouksia ei enää aina pidetty minun asunnossani, vaan usein myöskin Yrjö Koskisen ja Jaakko Forsmanin luona. Eikä niitä enää pidetty niin säännöllisesti kuin edellisinä vuosina, johon osaksi oli syynä Morgonbladetin syntyminen 1872 vuoden alussa, mikä lehti sekin vaati Helsingin suomenmielisten tukea ja apua. Niinpä Rein tykkänään siirtyi Mbl:in avustajain piiriin, ja heidän neuvotteluihinsa kutsuttiin usein niitäkin, jotka U. Suomettaren avustajina pysyivät.