Muista samassa vuosikerrassa olevista kirjoituksista mainittakoon maisteri Jaakko Svanin (Päivärinta) tekemä sarja kirjoituksia "Kuvaamataiteista Suomessa", pastori Wilh. Lindstedtin (Loimaranta) "Historiallinen silmäys Ilmajoen maamiesseuran 70-vuotiseen vaikutukseen" sekä ne erinomaisen hauskat, vilkkaasti ja taitavasti sommitellut kirjeet, jotka A. Almberg, kesällä ulkomaille matkustettuaan, lähetti Tukholmasta, Köpenhaminasta, Hampurista, Berlinistä, Dresdenistä ja Pragista. Seuraavana vuonna tuli näitä kirjeitä lisää Pragista, Wienistä, Venetsiasta sekä Budapestistä, Debreczinistä ja muualta Unkarista, jotta niiden luku yhteensä nousi 41:een. Ja niihin liittyi sitten pitkä sarja "Matkamuistelmia Unkarista", jotka jatkuivat vielä vuosikerrassa 1876. Kirjeet ja matkamuistelmat Unkarista sitten täydennettyinä muodostivat sen arvokkaan teoksen, jonka Almberg julkaisi nimellä "Unkarin maa ja kansa" ja joka saattoi tämän heimokansan olot ja luonteen tutuiksi meille suomalaisille. U. Suomettarelta ei noiden lukuisain kirjeiden ja matkamuistelmain tekijä pyytänyt eikä saanut mitään palkkiota, ja niiden julkaiseminen tässä lehdessä oli siten ehkä parin tuhannen markan lahja yhteisen asian hyväksi. Eivät fennomanit siihen aikaan olleet tottuneet kirjallisesta työstään palkkaa saamaan.
Helsingin kirjeitä ei U. Suomettaressa vv. 1874 ja 1875 ollut ainoatakaan. En muista mistä syystä. Novelli-osastoa hoiti näinä vuosina parhaasta päästä minun vaimoni, siihen lyhentämällä suomentaen kuuluisan sissipäällikön Stefan Löfvingin päiväkirjan, joka ruotsiksi oli julaistu "Lähteissä Ison-vihan historiaan", sekä englannin kielestä suomentaen kertomukset "Radanvaihtaja", "Lehti Myrskyssä" ja "Jäätyneellä syvyydellä". K.J. Gummerukselta oli kaksi lyhyttä kuvaelmaa, "Pikku Laurin salaisuus" ja "Peritäänkö vihakin".
Tilaajain ja ilmoitusten määrä oli vähitellen noussut niin, että uskallettiin ajatella lehden laajentamista, varsinkin kun sanomalehtien ennen kohtuuttomat postimaksut nyt oli alennettu. Nelipalstaisena ilmestyi U. Suometar ensi kerran joulukuun 16 p:nä 1874, jolloin seuraavan vuosikerran tilausilmoitus julaistiin. Laajennuksesta mainittaessa lausutaan se vakaumus, että lukijakunta sen johdosta melkoisesti lisääntyy. "Se aika, jolloin jokapäiväinen lehti Suomen pääkaupungissa voipi suomenkin kielellä tulla mahdolliseksi, on ainoastaan tällä tavalla vähitellen lähestyvä."
U. Suomettaren tilaus- ja ilmoituskonttori, joka vuodesta 1871 oli ollut Vaseniuksen kirjakaupassa, muutettiin vuoden 1875 alussa kauppias Grashoffin myymälään, Pohjois-Esplanaadikatu 39, jossa myytiin Singerin neulomakoneita. Vanhassa paikassa lehden asioita hoiti kirjakaupan henkilökunta, mutta nyt oli niitä varten palkattava eri konttoristi, jonka käytettävänä oli U. Suomettaren omistama pöytä ja sanomalehtihylly. Konttoristiksi tuli neiti Augusta Hellsberg (laamanninrouva Tranberg).
Edistysaskeleena on mainittava sekin, että, kun minä samana vuonna muutin Annankadun taloon n:o 12, siihen työhuoneeni puoliskoon, joka teki toimiston virkaa, U. Suomettaren kustannuksella hankittiin tukeva ja kunnollinen pulpetti, joka ei kuitenkaan uusi ollut. Sen huojuvan romun, joka oli lehden ainoa omaisuus silloin kun minä toimittajaksi tulin, korjasi omakseen jo v. 1871 sen teettäjä, U. Suomettaren ensimäinen toimittaja Almberg, koska minä naimisiin mentyäni en kehdannut sitä viedä uuteen asuntooni. Hänen huvilassaan se vieläkin on nähtävissä.
* * * * *
Vuoden 1876 alusta U. Suometar laajennettiin siten, että lisälehtiä annettiin joka lauantai, jotenka lehti nyt säännöllisesti ilmestyi neljä kertaa viikossa.
Toimituksessa tapahtui taas muutos. Stenbäck erosi kesäkuun alussa, lähteäkseen ulkomaille ja ruvetakseen, sieltä palattuaan, Oulun Viikko-Sanomain toimittajaksi. Hänen sijaansa tuli väliaikaiseksi apulaisekseni taas Tyko Hagman, joka nyt oli perehtynyt sanomalehti-työhön ollessaan Ilmarisen ja Pietarin Sanomain aputoimittajana sekä Morgonbladetin referenttinä.
Niistä tämän vuosikerran pääkirjoituksista, jotka eivät koskeneet kansallisuus-, kieli- ja kouluasioita, mainitsen Yrjö Koskisen kirjoitukset markan nostamisesta silloisesta alennustilastaan, Jaakko Forsmanin kirjoitussarjan kuolemanrangaistuksesta, laamanni Forsströmin arvostelun uuden rikoslain ehdotuksesta, Ignatiuksen muistelmat tilastollisesta kokouksesta Budapestissä ja Almbergin kuvaukset kansallisista oloista Unkarissa.
Uutuus oli, että Jaakko Forsman otti vaivakseen säännöllisesti vastata niihin monituisiin, etupäässä lainopillisia seikkoja koskeviin kysymyksiin, joita lukijakunnan puolelta ehtimiseen toimitukselle lähetettiin. Mutta kauan ei hän jaksanut tätä tointa jatkaa, sillä noita kysymyksiä alkoi tulvata niin tuhkatiheään, että niihin vastaaminen olisi vaatinut liian paljon aikaa ja työtä. Kysyminen on helppo asia, mutta oikean vastauksen antaminen usein hyvinkin vaikeata.