Kesäkuulla oli ensimäinen kirkolliskokous Turussa. Sen keskusteluista tahtoi yleisö saada tarkat selostukset, jotka paljon tilaa U. Suomettaren ahtaista palstoista veivät. Selostajana oli muistaakseni tohtori A.V. Jahnsson. Ja kirkolliskokouksen juuri päätyttyä alkoi Helsingissä ensimäinen ja tähän saakka ainoa Suomen yleinen teollisuusnäyttely, jonka monien osastojen kuvaileminen ja arvosteleminen kysyi paljon työtä. Siinä antoi taitavaa apuansa insinööri W.V. Forsman, Helsingin teollisuuskoulun nykyinen johtaja.
Se ruotsalainen leima, minkä toimikunta oli tälle näyttelylle antanut, synnytti suomalaisessa yleisössä oikeutettua mielipahaa ja suuttumusta. Avajaisissa ei sanaakaan suomea lausuttu. Suurin osa esineistä oli varustettu yksistään ruotsinkielisillä osotteilla. Alussa ei ollut suomenkielisiä luettelojakaan saatavissa. Kaikkialla näyttelyn alueella vallitsi ruotsi. 132 kansalaista julkaisi U. Suomettaressa jyrkän vastalauseen sen johdosta, että suomenkieli siten syrjäytettiin ja sen halveksimista julkisesti osotettiin.
Se ilo, jonka kansassamme herätti keisarin, keisarinnan ja perintöruhtinaan käynti näyttelyssä ja heidän olonsa Helsingissä, ilmeni tietysti U. Suomettaressakin, joka niin tarkkaan kuin mahdollista kertoi kaikista niistä juhlallisuuksista, jotka täällä keisarillisten kunniaksi toimeenpantiin.
Teollisuusnäyttelyn yhteydessä oli teollisuuden harjoittajain kokous elokuun loppupuolella, ja sitten syyskuun alussa yleinen maanviljelyskokous, niinikään Helsingissä. Ei siis sinä kesänä pääkaupungin sanomalehdiltä puuttunut kirjoitusten aineita eikä niiden toimittajille kesärauhaa suotu.
Katsaukset päivän tapahtumiin ilmestyivät nyt "Helsingin kirjeitten" yhteisnimellä, järjestysnumerolla varustettuina ja jotenkin säännöllisesti kerran tai kaksi kertaa kuukaudessa. Mutta "Matti" ei vielä esiintynyt; kronikoitsija oli nimetön. Maaseutukirjeitä oli viljalta; joskus seitsemänkin samassa numerossa. Koko vuosikerran novelli-osaston täytti Julius Krohnin suomentama Walter Scottin romaani "Quentin Durvard".
Alkoi vuosi 1877. Tulossa oli se tärkeän tärkeä säätykokous, jossa asevelvollisuusasia oli ratkaistava, ja syttymäisillään Venäjän ja Turkin välinen sota.
Valtiopäivien tähden, jotka alkoivat tammikuun 22 p:nä ja joiden luultiin saavan työnsä suoritetuksi kesään mennessä, ilmestyi U. Suometar vuoden alusta toukokuun loppuun asti joka arkipäivä siten, että annettiin kolme päälehteä ja yhtä monta lisälehteä viikossa. Suomalaisella yleisöllä oli nyt tämän "valtiopäiväpainoksen" tilaamisella tilaisuus osottaa, missä määrin se jokapäiväistä lehteä kaipasi ja kannatti. Mutta nekin, jotka tilasivat kolmipäiväisen painoksen, saivat kaikki lisälehdet, vaikka edellisen päivän lisälehti tuli heille vasta seuraavan päivän päälehden kanssa. Viikkopainos lakkautettiin.
Toiseksi toimittajaksi oli tohtori Frith. Perander suositellut maisteri Wilho Soinia, joka vuoden alusta ryhtyikin toimeen, missä hän sitten uskollisesti pysyi 27 vuotta, taidollaan, sujuvalla ja terävällä kynällään sekä uupumattomalla työkyvyllään tehokkaasti vaikuttaen U. Suomettaren edistykseen. Ollen tullessaan vielä hyvin nuori, vasta 21-vuotias, ja sanomalehtityöhön aivan tottumaton, tarvitsi hän kyllä ensi aikoina opastusta; mutta pian hän tehtäviinsä perehtyi. Yhteistyötämme suuresti helpotti se seikka, että hän joutui asumaan samassa talossa, mihin minä kesäkuun 1 p:nä samana vuonna muutin, Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran kirjapainon talossa, Antinkatu 4, ja jossa lehteämme nyt sekä toimitettiin että painettiin. Ja siellä hän asui syksyyn asti 1881.
Vaikka U. Suometar alkupuolella vuotta ilmestyikin 6-päiväisenä, anasti valtiopäiväin toiminnan selostaminen silloin melkoisen osan sen palstoista. Arm. esitysten sisällyksestä teki Jaakko Forsman taitavasti selkoa jatkuvissa "katsahduksissa" niihin sekä kirjoitti niinikään sarjan "silmäyksiä" valtiopäiväin toimintaan. Talonpoikaissäädyn keskustelut selosti laajalti Almberg, joka silloin ensi kertaa oli tämän säädyn tulkkina. Oma selostaja oli U. Suomettarella myöskin pappissäädyssä, ylioppilas J.G. Sonck. Mutta aatelis- ja porvarissäätyjen keskusteluista kerrottiin, paitsi poikkeustapauksissa, niinkuin ennenkin aamulehtien mukaan. — Valtiopäivät keskeytettiin toukokuun 31 p:nä ja jatkettiin sitten lokakuun 1 pistä seuraavan vuoden tammikuun 23 päivään asti.
Asevelvollisuus-asiaa valaistiin useissa pääkirjoituksissa esittämällä, mitenkä sotalaitos muissa maissa on järjestettynä, mitä sotalaitokset tavallisesti maksavat ja kuinka asevelvollisuus meillä olisi järjestettävä, ettei se kansaamme liiaksi rasittaisi. Pitkä asevelvollisuus-valiokunnan mietintö tietenkin kokonaisuudessaan julaistiin.