Sota Venäjän ja Turkin välillä julistettiin huhtikuun 24 p:nä, ja siitä asti oli U. Suomettaressa säännöllisesti joka numerossa eri osasto "Sotatantereelta", joka väliin paisui hyvinkin pitkäksi ja jota Soini taitavasti ja huolellisesti toimitti. Kun Suomen kaartikin oli sotaan lähtenyt, kävivät sotasanomat kansallemme erityisesti mieltä kiinnittäviksi.
Kesäkuun 20 pistä alkaen ilmestyi lehtemme vaihdellen 5- ja 4-palstaisena, syksystä lähtien säännöllisesti 5-palstaisena. Valtiopäivät ja sota tähän laajennukseen yhteisvoimin pakottivat, ja tilaajain sekä ilmoitusten arvaamattomasti kasvanut määrä myöskin siihen velvoitti. Tilaajamäärä, joka edellisenä vuonna oli 3,500, oli nyt yht’äkkiä noussut 6,500:een, s.o. lisääntynyt melkein kahdenkertaisesti.
Uutena avustajana tänä vuonna on mainittava insinööri Ossian Bergbom (senaattori Wuorenheimo), joka julistavaksi antoi sarjan kirjoituksia "toisarvoisista rautateistä".
Samana vuonna esiintyi "Matti" Helsingin kirjeen alle tammikuun 26 p:nä. Tämä kirje on Agathon Meurmanin kirjoittama. Hän siis keksi sen nimen, jota kaikki Helsingin kirjeiden sepittäjät sittemmin ovat omanaan käyttäneet.
Novelli-osastossa oli tänä vuonna Julius Krohnin suomentama Mauri
Jókain "Pakolaisen päiväkirja", vaimoni suomentamat Wilhelmina v.
Hillernin "Kotka-Vappu" ja H. Drachmannin "Kaksi laukausta", sekä
Dickens'in "Sokea sisareni", jonka suomentajan nimeä en muista.
1878 vuoden tilausilmoituksessa sanotaan: "Se suuri tilaajamäärä, jonka Uusi Suometar viime vuonna sai, antaa syytä siihen toivoon, ettei jokapäiväiseltä suomenkieliseltä lehdeltä enää tulisi puuttumaan tarpeellista kannatusta, jos vaan taloudelliset olot olisivat paremmat kuin nykyään. Uuden Suomettaren toimitus oli jo aikonut muuttaa tätä lehteä tämän vuoden alusta jokapäiväiseksi, mutta huono vuodentulo tämän aikomuksen kumosi. Olisi nimittäin mahdotonta antaa jokapäiväistä lehteä nykyiseen helppoon hintaan, ja nyt, kun kaikkialla Suomessa rahanpuutetta valitetaan, hinnankorotus varmaankin pakottaisi useita luopumaan kalliintuneen lehden tilaamisesta. Toimitus on sen tähden katsonut parhaaksi vielä tällä kertaa jättää tilaushinnan entiselleen, mutta, siinä toivossa että tilaajamäärä pysyy yhtä suurena kuin viime vuonna, päättänyt antaa viisi lehteä viikossa siten, että niiden kolmen numeron rinnalla, jotka niinkuin ennenkin viikon kuluessa ilmautuvat, joka viikko annetaan kaksi lisälehteä." — Ero hinnassa ja jakojärjestyksessä viisi- ja kolmipäiväisen painoksen välillä tuli olemaan sama kuin edellisen vuoden "valtiopäiväpainoksen" ja kolmipäiväisen painoksen välillä.
Valtiopäivät vielä jatkuivat ja sota jatkui, edelliset kuitenkin enää vain kolme viikkoa.
Ei ollut uuden vuoden alkaessa vielä selvillä, saataisiinko säädyissä aikaan yksimielinen päätös asevelvollisuus-asiassa, sillä vastustajia oli kaikissa säädyissä ja varsinkin ritaristossa ja aatelissa, jotka vastustajat tahtoivat sotalaitoksemme pohjana säilyttää vanhaa ruotujakolaitosta. Valiokunnan ehdotus säätyjen eriävien päätösten yhteensovittamiseksi jaettiin tammikuun 8 p:nä ja keskustelut siitä kestivät saman kuun 16 päivään asti. Se oli mieltä jännittävä viikko.
Polttavaksi kysymykseksi kävi myöskin sodan uhka Englannin puolelta. Jos tämä mahtava merivalta, niinkuin uhkasi, Turkin liittolaisena olisi sekaantunut kiivaimmillaan riehuvaan sotaan, niin olisi varmaan Suomikin joutunut sodan pyörteeseen ja saman kovan kohtalon alaiseksi kuin itämaisen sodan aikana 1850-luvulla. Tämä arveluttava valtiollinen asema ja sen mahdolliset vaikutukset maamme taloudelliseen tilaan, joka muutoinkin oli kireä, antoivat aihetta useihin kirjoituksiin U. Suomettaressa, ja niinikään ne lapsellisen löyhät tuumat risteilijälaivain hankkimisesta y.m., joita "liberalit" esittivät maamme suojelemiseksi uhkaavalta vaaralta.
Jaakko Forsman oleskeli suurimman osan tätä vuotta ulkomailla opintoja varten. Mutta sitä ahkerammin kirjoitti Yrjö Koskinen, käsitellen parhaasta päästä valtiollisia ja taloudellisia asioita. Mainitsen hänen kirjoituksensa silloisista rahaseikoista, uuden kultarahan merkityksestä ja Suomen pankin kuukaustauluista. A. Meurman oli nyt niinikään innokkaana avustajana, antaen kirjoitussarjat "meidän liberaleista", siviiliavioliitosta, yliopistollisista oloista, katoolisuudesta Ruotsissa, siveellisestä rappeutumisesta, kristinuskosta ja työväestä, y.m. Avustajain joukkoon liittyi kansakouluntarkastaja O. Hynén (kanslianeuvos Hynninen), joka joskus ennenkin oli U. Suomettareen kirjoittanut. Professori A.F. Granfelt julkaisi kirjoitussarjan "Asevelvollisuus ja kristityn omatunto". Kansanopistoista ja niiden perustamisesta Suomeen kirjoitti kansakoulunopettaja K. Verkko. Oppikoulu-asia antoi edelleen kylläksi puheen ainetta, nyt erittäin kouluolot Mikkelissä ja Viipurissa.