Ulkomaan osasto vaati jatkuvan sodan tähden paljon tilaa, niinkuin edellisenäkin vuonna. Pääkirjoituksissakin väliin luotiin katsauksia sodan vaiheisiin. Kirjeitä ulkomailta oli runsaasti. Niinpä kirjoitti tohtori E. Aspelin (valtioneuvos Aspelin-Haapkylä) pitkän sarjan kirjeitä Pariisista ja oli luultavasti myöskin se U. Suomettaren "lähettämä kirjeenvaihtaja", joka ilman nimimerkkiä toimitti hauskat kertomukset samaan aikaan Pariisissa olevasta maailman-näyttelystä. Dresdenistä ja muualta Saksasta lähetti kaksitoista kirjettä K.G.B.; en muista kuka tämän nimimerkin käyttäjä oli.
"Helsingin kirjeet" sepitti tänä vuonna, niinkuin sitten viisitoista vuotta eteenpäin, parhaasta päästä Almberg. Mutta niin ahkera, kuin seuraavina vuosina, ei "Matti" vielä ollut; sai vuoden kuluessa vain 24 kirjettä kynästään. Novelli-osaston täytti Julius Krohnin suomentama Walter Scottin "Perthin kaunotar".
Lehden konttori muutettiin nyt puheena olevana vuonna kaksi kertaa: ensinnä vuoden alussa Grashoffin myymälästä L. Thuringin konttoriin, Unioninkatu 26, ja sitten toukokuun 30 p:nä omaan huoneistoon ja samaan taloon, missä se vieläkin on, vaikka nyt väljemmässä huoneistossa. Siis oma konttori, niinkuin muillakin pääkaupungin lehdillä! Eteenpäin mentiin. Mutta toimisto-huonetta ei vieläkään ollut toista kuin minun yksityinen työhuoneeni.
Tilaajamäärä pysyi 1878 melkein yhtä korkeana kuin 1877; vaan seuraa vana vuonna tapahtui surkea taka-askel, jonka epäilemättä vaikutti etupäässä yleinen rahanpuute maassamme, mutta osaltaan myöskin se, ettei enää ollut olemassa tiedonhalua niin kiihoittavia seikkoja, kuin olivat olleet asevelvollisuus-asian odotettava ratkaisu sekä Venäjän ja Turkin välinen sota. Tilaajain luku laskeutui 3,800:aan.
Järkevästi siis meneteltiin, kun U. Suometarta ei nytkään vielä muutettu jokapäiväiseksi eikä aamulehdeksi. Annettiin vain, niinkuin edellisenäkin vuonna, kolme päälehteä ja kaksi lisälehteä viikossa. Mutta eri päivinä ilmestyviä lisälehtiä ei nyt enää voitu antaa kolmipäiväisen painoksen tilaajille, sillä postilaitos oli keksinyt sen tempun, että lisälehdistä vaati eri maksua silloinkin, kun niitä ei erikseen lähetetty, vaan edellisen päivän lisälehti liitettiin seuraavan päivän päälehteen. Jos lisälehdet nyt olisi annettu kolmipäiväisenkin painoksen tilaajille, tilaushintaa korottamatta, niin olisi sen hinnasta melkein toinen puoli mennyt postimaksuihin. Tästä ikävästä pulmasta selvittiin siten, että lisälehdet sisällyksensä puolesta pidettiin ihan erillään päälehdistä ja seuraavassa päälehdessä aina lyhyesti mainittiin edellisen päivän lisälehdessä olleet tärkeimmät uutiset, jommoinen järjestys tuotti suurta hankaluutta toimitustyössä. Yksinkertaisin keino olisi tietysti ollut se, että kolmipäiväinen painos olisi lakkautettu ja lisälehdet muutettu eri numeroiksi. Mutta ei tahdottu siten vieroittaa niitä lukijakunnasta, joiden varat eivät sallineet viisipäiväisen lehden tilaamista.
Useat kirjoitukset tässä vuosikerrassa koskivat asevelvollisuuden toimeenpanoa. Huomautettiin eri kirjoituksissa, kuinka tärkeätä on, että sotalaitoksen järjestämisessä tarkasti valvotaan, ettei se joudu pilalle huonon ja epäkansallisen hallinnon kautta, että siveellinen henki tulee siinä ensi hetkestä asti vallitsemaan, että kartetaan tarpeetonta kovuutta ja tylyyttä, että kaikki yli- ja alipäälliköt sekä siviilivirkamiehet osaavat miehistön kieltä. Oli säädettävä se oppimäärä, joka kansakoulua käyneet oikeuttaisi asevelvollisuuslain myöntämään helpotukseen palvelusajassa, ja tätä seikkaa pohdittiin U. Suomettaressakin. Kasarmipaikkain valinta antoi myös aihetta mielipiteiden vaihtoon sanomalehdissä.
Venäläisten lehtien rynnäköt Suomen asemaa ja oikeuksia vastaan kävivät tähän aikaan niin kiivaiksi, että meidän maamme sanomalehtien täytyi useammin kuin ennen ottaa ne huomioon ja niitä torjua mikäli sensuuri sitä salli, eikä U. Suometarkaan tätä tehtävää laiminlyönyt. "Peterburgskia Vedomosti", mikä silloin useimmin hyökkäsi Suomea vastaan, piti "uudenaikaisia fennomaneja" venäläisten pahimpina vihollisina täällä.
Ulkomaalta keväällä palattuaan, antoi Jaakko Forsman taas entiseen tapaansa tehokasta apua toimitukselle, kirjoittaen m.m. asianajajista rikosasioissa ja Saksassa tekemiensä tutkimusten nojalla pitkän kirjoitussarjan sosialismista.
A. Meurmanilta on tässä vuosikerrassa suuri joukko kirjoituksia, joista mainitsen seuraavat: Asevelvollisuudesta, Tulevaisuuden puolueet Suomessa, Keskipuolue Suomessa, Mietteitä nykyisen taloudellisen aseman johdosta, Papit ja kansakoulunopettajat.
Yrjö Koskinen arvosteli uuden koulukomitean ehdotuksia ja kirjoitti maanpalstoittamisesta, uudesta veronpanosta Karjalassa, kruununrästeistä ja niiden kannosta y.m. Olipa hän myöskin U. Suomettaren kertojana Pielisten kanavan avajaisissa ja kirjoitti niistä pitkän ja hyvin hauskan kertomuksen.