Ignatius antoi niinikään monta arvokasta kirjoitusta: Kuinka Suomen kansa asuu, Lasten kuolevaisuus Suomessa, Maanviljelystiedustelusta Uudellamaalla, Pääoman vaikutuksesta työn tuotantoon (pitkä sarja), muita mainitsematta.
Suomalaisista oppikouluista oli nytkin useita kirjoituksia, joista osan laati Hynén. Professori J.R. Aspelin kirjoitti "Suomalaisista koristekaavoista" ja kertomuksen Moskovan antropologisesta näyttelystä, Almberg, paitsi Helsingin kirjeitä, myös "Tietoja Unkarista" ja lehtori K. Suomalainen huvittavan sarjan "Suomalaisia keskusteluja", joissa hän m.m. huomautti suomen kieleen ruotsista tunkeutuneista, usein hullunkurisista lausetavoista ja niiden poistamisesta.
Tässä vuosikerrassa oli ensimäinen seikkaperäinen ja laaja arvostelu taideyhdistyksen näyttelystä, jonka arvostelun minä kirjoitin ystäväni taiteilija Severin Falkmanin taitavalla avulla, niinkuin sitten useina seuraavinakin vuosina tapahtui. Samalla sopii mainita, että U. Suomettaressa nyt ruvettiin useammin kuin ennen arvostelemaan uutta kotimaista kirjallisuutta. Joulukuulla oli näitä arvosteluja useita melkein joka numerossa.
Helsingin kirjeitten luku nousi tänä vuonna 40:een. Novelliosastossa oli niin monta kertomusta, etten huoli niitä kaikkia luetella. Mainitsen vain Almbergin suomentaman Jókain "Rakkaita sukulaisia" sekä vaimoni suomentamat norjalaiset Krist. Jansonin "Marit Skjölte", "Liv" ja "Lumottu". Kun päälehdet ja lisälehdet täytyi pitää toisistansa aivan erillään, oli niihin hankittava eri novellitkin.
Se toimikunta, joka U. Suomettaren kannattajain yleisessä kokouksessa v. 1875 asetettiin lehden taloudellisia asioita hoitamaan ja johon kuuluivat kenraalimajuri J. Järnefelt, professorit Yrjö Koskinen ja Jaakko Forsman, tohtori K.F. Ignatius, maisteri A. Boehm ja minä, kutsui mainitut kannattajat eli ne kansalaiset, jotka vv. 1870-1873 olivat lehden kannattamiseksi raha-apua antaneet, kokoontumaan suomalaiseen klubiin maalisk. 15 p. 1880. Lehden taloudellinen tila oli silloin sillä kannalla, että toimikunta ei voinut omin voimin yritystä jatkaa, vaan katsoi tarpeelliseksi asiasta neuvotella kannattajain kanssa. Vuosi vuodelta lisääntyvä tilaajamäärä oli kehoittanut lehden laajentamiseen, jotta se paremmin vastaisi suuren lukijakuntansa ja edistyneitten olojen vaatimuksia. Tilaushintaa ei kumminkaan rohjettu laajennuksia myöten korottaa, mutta toimikunta toivoi, että se epäkohta, joka siten syntyi, vähitellen poistuisi yhä karttuvan tilaajamäärän kautta. Ja tämä toivo olikin toteutumaisillaan kun tilaajamäärä vv. 1877 ja 1878 korkealle nousi. Mutta v. 1879 suuresti alennuttuaan ei se nytkään ollut jälleen ylennyt. Näin ollen olivat lehden taloudelliset asiat, joiden hoitoa suuressa määrässä vaikeutti se seikka, ettei lehdellä ollut tarkasti rajoitettua, laillista omistajakuntaa, käyneet niin hankaliksi, että yrityksen jatkaminen silloisella tavalla oli mahdoton.
Kokoukseen saapui 17 kansalaista, jotka edustivat 506 maksu-osuutta, jommoisia neljän vuoden kuluessa oli suoritettu kaikkiaan 731 à 25 mk. eli yhteensä 18,675 mk.
Taloudenhoitajan, maisteri A. Boehmin esitettyä kuluvan vuoden tulo- ja meno-arvion sekä katsauksen lehden taloudelliseen asemaan, jotka osoittivat, että velkaa vuoden lopussa tulisi olemaan ainakin noin 6,000 mk, ja asiasta sitten keskusteltua, tehtiin yksimielisesti seuraava päätös: "Uuden Suomettaren kannattajakunta jättää kaikki oikeutensa muutamille mielipiteittensä puolesta taatuille miehille, mutta tahtoo sitä vastoin itse olla vapaana kaikista lehden veloista ja sitoumuksista ja tahtoo sen ohessa lausutuksi vakaan toivomuksensa, että uusi perustettava yhtiö, joka tulee hallitsemaan lehteä täydellä omistusoikeudella, valvoo sitä, että lehti aina vast’edeskin on kannattava ja edistävä suomalaisuuden asiaa, samaan suuntaan kuin tähänkin saakka."
Tämän päätöksen nojalla luovutti kannattajakunta puheenaolevat oikeutensa professori Yrjö Koskiselle, maistereille A. Almbergille, A. Boehmille ja Wald. Churbergille sekä minulle, jotka vastaan-otimme lehden omistusoikeuden velkoineen ja sitoumuksineen, luvaten sen vastaista kannattamista varten koettaa aikaansaada varsinaisen yhtiön.
Mainitut viisi miestä kokoontuivat sitten parin päivän perästä Yrjö Koskisen luo ja päättivät perustaa 11-osakkeisen yhtiön, johon heidän lisäksi otettaisiin osakkaiksi tohtorit K.F. Ignatius, professori Jaakko Forsman, kunnallisneuvos A. Meurman, maisteri F.W. Rothstén ja apukamreri J. Enlund. Osakkeen hinnaksi määrättiin 2,500 mk. Minä saisin kaksi osaketta, muut itsekukin yhden. Kun yhtiö sittemmin oli hyväksynyt sääntönsä, ei maisteri Boehm ruvennutkaan osakkaaksi, koska hän katsoi osakepääoman, 27,500 mk, liian pieneksi. Hänen sijaansa tuli professori J.R. Aspelin.
Uudelle Suomettarelle alkoi uusi ajanjakso, ja minun sopii toistaiseksi tähän keskeyttää juttuni sen sepistä ja pajoista.