Tyrvääläiset hylkäsivät virsikirja-ehdotuksen monista eri syistä. Eräs sanoi, että "ehdotus ei häntä miellyttänyt, koska se on pidettävä arkkiveisujen tapaisena". Toiset olivat tavanneet väärää oppia, esim.: "ei lihan', maailma viettele" ("Miksi liha maailmaa viettelee?"); "katkaise synnin sitehet ja perkeleenkin kahlehet, Vie kanssas elämähän" ("En ole kuullut, että perkeleen kahleet elämään vievät"); "he muistavat sun tuskias, Sun katkerata kuoloas, Ja kiittäkööt sua aina" ("Koska on Jumala kolmiyhteinen kärsinyt tuskaa ja kuollut! Tässä on sitä Waldenströmiläisyyttä, jota nyt kaikkialla tyrkytetään".)
Kun kappalainen F.J.A. Ahonius kysyi Eräjärven seurakunnalta syytä hylkäävään lausuntoon, vastattiin: "Kun kaikki uudistustyöt, joita nykyaikana niin pannaan toimeen kirkollisella alalla, eivät näytä tarkoittavan muuta kuin Jumalan sanan ja opin väärentelemistä ja järkeilemistä, niin on paras pysyä vanhoillaan."
Janakkalan seurakunnan lausunnossa, joka sisältää seikkaperäisiä ja sattuviakin muistutuksia, mainitaan eräitten arvelleen, "että samalla, kuin sana 'piru' on ehdotuksesta jätetty pois, olisi myöskin sanain 'perkele', 'saatana' ja 'helvetti' sijalla voitu käyttää jotain vastaavaa sanaa ja sikäli kirkon kautta vähitellen luovuttaa kiroussanat kansan jokapäiväisestä puheesta".
Petäjäveteläiset väittivät, että monessa ehdotuksen virressä on "täydellisiä uskon-opillisia erehdyksiä", ja esimerkkinä mainitaan v. 84: 2, jossa sanotaan: "Mun jalkani ei horju, kun ain' on valpas hän". "Useista virsistä on henki, vieläpä useammista henkeä haihtunut."
Sumiaisten seurakunnan hylkäävään lausuntoon oli kappalainen J.H. Lagus liittänyt erityisen lausunnon, joka päättyi seuraaviin sanoihin: "Ehdotus ei ole muuhun sovelias kuin karjapaimenen hyräiltäväksi, kun karjalaitumella päivä pitkäksi tuntuu, että sillä riettaimpia lauluja karttaa."
Eräässä lausunnossa, jonka muuan seurakuntalainen oli laatinut ja seurakunta — en muista enää mikä — hyväksynyt, tehtiin se yleinen muistutus, että vanhassa virsikirjassa käytetty lausetapa "uskoa Jumalan päälle" uudessa virsikirjassa oli muutettu lausetavaksi: "uskoa Jumalaan". Tämä muutos oli lausunnon kirjoittajan mielestä kerrassaan sopimaton ja väärä, koska Kristus itse Raamatun mukaan sanoi: "uskoa Jumalan päälle". Vapahtaja puhui siis suomea!
Lausuntoja oli tullut kaikkiaan 294 seurakunnalta, joista 93 hyväksyi ehdotuksen ilman ehtoja ja 53 muutoksilla, 28 jätti asian kirkolliskokouksen päätettäväksi, 21 hyväksyi ehdotuksen tahi tunnusti sen vanhaa virsikirjaa paremmaksi, mutta tahtoi kuitenkin pitää vanhan, ja 99 hylkäsi ehdotuksen ilman ehtoja.
Hiippakuntakokoukset olivat ehdotuksen kaikki hylänneet. Turun hiippakuntakokous oli katsonut tarpeelliseksi, että muutoksia ja korjauksia tehtäisiin, ja lausunut sen toivomuksen, että, jos kirkolliskokous asettaisi uuden komitean virsikirjaehdotuksen korjaamista varten, tämä komitea velvoitettaisiin ottamaan vaaria myös Lönnrotin "Väliaikaisen virsikirjan" uusimmassa painoksessa tavattavista monista hyvistä virsistä. Vielä jyrkemmät olivat Porvoon ja Kuopion hiippakuntakokousten lausunnot, joissa ehdotettiin uuden komitean asettamista, joka ehdotuksensa pohjaksi panisi Lönnrotin uusimman virsikirjapainoksen.
Provastikunnista oli 16 hylännyt ehdotuksen ilman ehtoja, ja vain 9 sen hyväksynyt ilman ehtoja, 14 hyväksynyt muutoksilla, 10 puolustanut Lönnrotin virsikirjaa ja 3 jättänyt asian kirkolliskokouksen päätettäväksi.
Lausuntoihin oli myös luettava kaksi painosta ilmestynyttä teosta, piispa G. Johanssonin "Muistutuksia Suomalaisen Virsikirjakomitean ehdotukseen" ja professori Aug. Ahlqvistin "Uusin Suomalaisen Virsikirjan ehdotus kielelliseltä ja runolliselta kannalta tarkastettuna", jotka molemmat teokset sisälsivät paljon ja osaksi tärkeitäkin muistutuksia.