Miespolvien läpi ulottuvien luonnontutkimusten ja sielullisten lakien mukaisen valinnan avulla on syntynyt helleeninen taideidealismi ja kaikki muu todellinen taideidealismi. Todellinen idealismi ei ole muuta kuin valinnalla ja vaistomaisesti oikealla valintamaulla hienostettua realismia, ja tämä idealismi ei ainoastaan ole sovussa realististen suuntien kanssa, vaan edellyttää ja vaatii olemassaolonsa takia, että sen ohella on myöskin realistisia suuntia.
Seuraavassa luennossa käsittelen tätä aihetta tarkemmin ja osoitan, että vaikka taidekauniin onkin mahdoton kilpailla luonnonkauniin kanssa, on taas taidekauniilla eräissä suhteissa ominaisuuksia, jotka tekevät taiteen välttämättömäksi ja sisältävät korvauksen siitä, mitä se vain jäljittelevänä toimintana ei kykenisi meille lahjoittamaan.
XII.
LUONNONTUTKIMUKSEN MERKITYS.
Edellisessä luennossa lausuttiin muutamia sanoja matkimisvaiston merkityksestä taiteen synnylle ja matkimisvaistolle sukua olevan kuvaamisen ja luonnontutkimisen merkityksestä taiteen kehitykselle.
Jäljittelevän kuvaamisen, luonnontutkimuksen, merkitys on tosiasiassa sellainen, ettei se ole välttämätön taiteelle ainoastaan sen alkuasteella tai yksityiselle taiteilijalle vain hänen opintovuosinaan. Kaikkien menneiden vuosisatojen taide on sitä tarvinnut, kaikki tulevat tarvitsevat sitä myöskin.
Helleeninen taru kertoo jättiläisestä Antaioksesta, joka painiskellessaan Herkuleen kanssa sai uusia voimia, heti kun kaatuessaan kosketti äitiänsä maata. Tämän tarun voi sovittaa eräisiin kuvaaviin taiteisiin, plastiikkaan ja maalaustaiteeseen, mikäli on puhe niiden suhteesta luonnontutkimukseen, tämä kun aina on se maaperä, josta suurimmankin mestarin tulee hakea uusia voimia, ja samalla se oikaisija, jonka avulla eksynyt ajansuunta voidaan saada järkiinsä.
Jäljittely, luonnontutkimus terästää katsetta ja opettaa taiteenharjoittajaa hallitsemaan taidelajinsa esityskeinoja ja saavuttamaan sen teknillisen taidon, jota vailla ei voida ratkaista mitään taiteellisia tehtäviä. Jäljittely, luonnontutkimus vaikuttaa virkistävästi siihen kuvamaailmaan, joka ihmissielussa liikkuu. Asian laita onkin todella niin, että meillä on sielussamme kokonainen kuvamaailma ja että nämä kuvatkin näyttelevät suurta osaa taiteessa. Ne ovat ulkoapäin, aistimiemme kautta, tulleet sieluumme ja pysähtyvät sinne, muistin säilyttäminä. Mutta niiden värit kalpenevat yhä, ja piirteet käyvät yhä epäselvemmiksi.
Se seikka, että muistikuviemme värit yhä kalpenevat, että niiden ääriviivat käyvät yhä epämääräisemmiksi, ei riipu yksistään muistin kykenemättömyydestä niitä säilyttämään. Se johtuu eräästä sielullisesta menetelmästä, jolloin yleistävät ja abstraktiset mielteemme muuntavat niitä aivan kuin sulautuen yhteen niiden kanssa. Niinpä esim. tuhansista näkemistämme tammista tai kuusista, pysyy jokainen, johon huomiomme on ollut kiintyneenä, muistissa lyhyemmän tai pitemmän ajan, vuosia, kuukausia, minuutteja tai sekunteja, mutta kaikki vaikutelmat kokoontuvat ennemmin tai myöhemmin yhdeksi ainoaksi muistikuvaksi, jonka ääriviivat ovat hämärät ja joka kangastelee mielikuvituksessa sillä hetkellä, jolloin kuulemme yleisnimen "tammi" tai "kuusi".
Kun kuulemme sanat mies, nainen, lapsi, asunto, kirkko, katu j.n.e., herättää jokainen näistä sanoista oman muistikuvan, joka ei vastaa ainoaakaan näkemistämme miehistä, naisista, lapsista, asunnoista, kirkoista tai kaduista, vaan jotakin epämääräistä, ääripiirteiltään häilyvää, joka kaavamaisena, abstraktisena kuvana liittyy sanan herättämään yleiseen käsitteeseen mies, nainen, lapsi, asunto j.n.e. Asian laadusta johtuu, että näitä kaavamaisia kuvia on aivan mahdoton esittää taiteellisesti, mutta ennenkuin ne ovat ehtineet epämääräisyytensä äärimmäiselle asteelle, voi taide kyllä käyttää niitä ja on usein niin tehnytkin, kun se on tahtonut säästää itseltään ja luullut voivansa olla ilman luonnontutkimusta. Silloin on kankaalla saatu nähdä kaavamaisia tai tyypillisiä tammia, kuusia, palmuja yksilöllisten sijasta, vieläpä miehiä, naisia ja lapsiakin, joilla selvästi on pikemmin kaavamainen kuin yksilöllinen leima.