Tai ehkä olikin se vain entisen hyvitystä?
Useasti kun Haldor oli katkerasti häntä loukannut ja toivottomuus oli hänet vallata, tuli tämä itsesoimaus hänen avukseen ja teki hänet kärsivälliseksi. Hänellä oli Haldorille niin paljon sovitettavaa. Siksi hänellä ei ollut oikeutta valittaa. Ja hän unohti loukkauksen ja loi Haldoriin jälleen ystävällisen katseensa.
Mariannen ahertelusta huolimatta huononi heidän taloutensa huononemistaan ja raha tuli yhä ahtaammalle. Jos niin olisi saanut jatkua, olisi heiltä puuttunut pian välttämättömimmät elinehdot.
No niin! Ei siis sillä hyvä, että hän huolehti kotitaloudesta, hänen täytyi myöskin auttaa Haldoria toimeentulon hankkimisessa. Ja kun hänellä oli liikemiehen verta suonissaan, osasi hän käyttää hyödykseen kaikki pienetkin kykynsä. Hän antoi opetusta ranskan kielessä ja soitossa, hän laittoi koruompeluksia, käänteli kirjoja ja vihdoin sai hän vakinaisen toimen kirjeenvaihtajana eräässä konttorissa.
Tämän ohella riitti häneltä aikaa laittaa ruokaa Haldorille ja pitää huolta perheen vaatetuksesta, niin että heidän kodissansa oli sentään aina jonkinlainen hyvinvoinnin leima. Sillä hän ajatteli usein, kun hän oli väsymyksestä nääntymäisillään, että vaikka hänen ja Haldorin koko elämä kuluisi alituiseen taisteluun toimeentulosta, niin koettaisi hän ainakin saada aikaan sen, etteivät hänen lapsensa tarvitse muistella lapsuudestaan ainoastaan huolia ja puutteita.
Haldor mukaantui kaikkeen, niinkuin ei muuta olisi ollut ajateltavissakaan. Hänet, joka ennen oli ollut hyvä ja oikein ajatteleva, hänet olivat vastoinkäymiset tehneet itsekkääksi, joka ei ajatellut muuta kuin omaa onnettomuuttaan.
Hän tunsi itsensä katkeraksi ja kohtalon pahoin pitelemäksi. Ei ollut muuta kuin kohtuullista, että joku toinen ponnisti voimiaan hänen puolestaan, saattaakseen kaikki jälleen entiselleen. Ja kukaan ei ollut enemmän siihen velvollinen kuin Marianne.
Vuodet vierivät. Mariannalle koitti uusi nuoruus, vaikka hän olikin jo keski-ikäinen nainen, jonka entistä kauneutta ei enää kukaan muistanut.
Hän pyrki yhä edelleen voittamaan Haldorin itselleen, ja vihdoin alkoi hän päästä päämääränsä perille, vähitellen, askel askeleelta.
Heti kun hän oli saanut säästetyksi muutamia markkoja taloustarpeilta, alkoi hän panna toimeen yksinkertaisia »juhlailtoja» lapsille, ja näinä iltoina jäi Haldor säännöllisesti kotiin.