— Niin, se olisi raittiusseura, vahvisti Olavi. — Seura, joka vaatisi jäseniltään raittiutta sen sanan laajimmassa mielessä. Myöskin sanoissa ja teoissa. Puhdasta mieltä. Suoraa mieltä. Raittiutta, joka säästää kaiken ja kokoaa kaiken palvelemaan yhtä ainoaa suurta päämaalia: isänmaan vapautta ja suuruutta ja kansan onnea ja menestystä varten. Tällaista raittiutta vaatisi Sarastus jäseniltään. Ja se on raittiutta, jonka pitäisi puhua jokaisen nuoren sydämelle ymmärrettävää kieltä.
Nauru oli ainoa vastaus. Pojat takertuivat tuohon yhteen sanaan: raittiusseura, ja se sai heidät unohtamaan kaiken muun.
— Enkös minä uumoillut tuota alunperin! ärähti Aava.
— Katsopas tänne mies! Näetkös tätä paperisuikaletta? Näetkös, miten nopeasti ja tasaisesti se nousee minun sormieni välistä ylös ilmaan? Ymmärrätkös? Samaten sinä olet noussut minun silmissäni tällä lukukaudella. Kas, noin korkealle!
Samassa hän sieppasi käteensä sakset ja leikkasi poikki paperipalan, joka putosi lattialle kahtena kappaleena.
— Mutta noin se satu loppui, jatkoi Aava irvistäen. — Se oli tuo sinun raittiusseura-ideasi. Ymmärrätkös? Näes, se kaatuu, millä ei ole juuria. Minä luulin sinusta, hiisi vie, vähän toista. Raittiusmies — kas sitä ei tästä pojasta tule. Tulkoon mitä muuta hyvänsä. Valoja näetkös, niitä en minä siedä vapauttani rajoittamassa… Raittiusseura! Etkö nyt samalla voisi perustaa pakanalähetysseuraakin?
Mutta Olavi ei antanut vaientaa itseään niin vain. Vaikkakin hän poikien naurusta aavisti joutuneensa tappiolle, jatkoi hän:
— Minä en ole ennen tiennytkään, että meidän toveripiirimme ainoa ylläpitävä voima on ollut humala. Luulin seisovamme lujemmalla pohjalla. Mutta jos tosiaan niin on, niin paljon se ei silloin, totta totisesti, maksa!
— Älä sinä rehentele, tulokas! karjaisi Terä. — Tässä on puhe siitä, että sinä tahdot riistää meiltä vapauden tehdä, mitä haluamme. Me tahdomme olla vapaita!
— Kaunista vapautta! ivasi Olavi. — Mutta olkoonpa vaikka niinkin, että Sarastus teiltä jotakin vaatisi. Arveletteko, ettei suuren päämäärän vuoksi kannata mitään uhrata?