— Mitä ne nahan penteleet sitten ovat nyt keksineet? murahti Paasio.
— Tulen juuri siihen, jatkoi Laurila. — Koko luokka oli yksissä tuumin täyttänyt opettajan tuolin keskessä olevan syvennyksen liituvedellä. Kun mitään pahaa aavistamaton Luoma istuutui paikoilleen, päästivät nappulat oikean intiaanikirkaisun ja purskahtivat sitten nauramaan lehtorin säikähdykselle. Ja peijakas — saada takalistonsa liituvedellä liuotetuksi, se ei ole herkkua kenellekään.
— Ei totisesti! yhtyi Aarne. — Tuo tuollainen on jo liikaa. Vai onko joku toista mieltä?
— Yhtytään, ärähti Honka. — Pahempaakin sietää, mutta vitsiä siinä olla pitää. Tuo on tyhmää, nautamaista!
— Meidän on ajettava nahkojen päähän järkeä! huudahti Aarne. — Ellei muuten, niin nyrkein.
— Hyvä!
— Koska ilmeisesti ei mitään eriäviä mielipiteitä ole, tarttui Laurila jälleen puheeseen, on nyt valittava henkilö tai henkilöt, jotka saattavat rehtorin ja alaluokkalaisten tietoon päätöksemme. Tehkää ehdotuksia.
— Juristi rehtorin luo ja Jätti-Matti uhkaavan rangaistuksen ruumiillistumana nahkojen leiriin! ehdotti Aarne.
— Hyvä!
Asia oli loppuun käsitelty. Mutta silloin nousi Kataja pystyyn.