— Kuule, minusta oli ikävää se toissailtainen, sanoi hän, kun he olivat päässeet istumaan. — Mutta pitihän sinun aavistaa, miten kävisi. Sanoinkinhan sen sinulle etukäteen.
— Minun piti saada se sanotuksi, vastasi Olavi. — Tekisin saman nytkin, vaikka tiedän jo tuloksen. Sitäpaitsi olisi tulos voinut olla aivan toinen, jos sinä olisit tukenut minua. Pojathan seuraavat sinua meikein aina. Mutta sinä et sanonut sanaakaan.
Aarne katsahti toveriin nopeasti.
— Miten minä olisin voinut? torjui hän.
— Voinut? ihmetteli Olavi. — Tietysti sinä olisit voinut, jos olisit tahtonut.
— No niin, niin tietysti, myönsi Aarne. — Mutta ainoa, mitä saatoin hyväksesi tehdä, oli pysyä erossa koko jutusta.
— Vai niin… No, ei puhuta tästä sen enempää, virkahti Olavi.
Syntyi kiusallinen äänettömyys.
— Oletpa sinä juhlatamineissa, virkahti Aarne sitten ärtyneesti. — Minä puolestani olen jo kyllästynyt noihin juhliin. Tänään en etenkään halua sinne.
— Miksi?