— Niin, ja sanonut hänestä jotakin saaplarin ilkeää.
Aarne oli hätkähtänyt. Sitten hän yritti lyödä leikiksi koko jutun.
— Ehkei se sentään niin erikoista ollut. Muuten, ellette te tiedä syytä tuohon tunteenpurkaukseen, niin minä voin sanoa.
— No?
— Tellervo Vaarala on myös Tipalan viidennellä, ja lehtori Puutinen sattui eilen tulemaan kadulla vastaan, kun olin Tellervon kanssa kävelemässä, selitti Aarne. — Puutiainen tahtoi tietysti letkauttaa sen johdosta.
Kataja vihelsi pitkään. Antti Aava kuohahti:
— Ei mutta, pojat! Tuota ei voi muuksi sanoa kuin hävyttömyydeksi, etten pahempia sanoja käyttäisi. Minä yhdyn teihin: Tulkoon sota!
— Sota! Sota! karjuivat pojat, niin että ikkunalasit tärisivät. — Ei muuta kuin armoton sota!
Kataja pyysi hiljaisuutta.
— En pane vastaan, sanoi hän. — Vakaumukseni on, että lehtori Puutinen on menetellyt epähienosti ja ansaitsee meidän puoleltamme ojennuksen. Mutta mielestäni…