Narrin merkki?
Narri on se, jota ei joikuvin jousi, ei parahin pursi puoleensa vedä.
Se, joka kylmänä katsoo oivinta orhia, armainta aumaa. Se, jota ei
houkuta helisevä hopea, ei kilisevä kulta. Narri tai — kuningas.
Narri on se, joka — hapset harmaina — himoaa oraannuorta ja kukan-kaunista impeä lattian lakaisijaksi, hutikkojen huuhtojaksi, vaippojen viruttajaksi. Narri ja — höperö.
* * * * *
Oli kerran vanha mies, vanha, hopeahapsi. Tarina kertoo, että kansa sanoi häntä Väinämöiseksi, vaikka ei pappi eikä lukkari ollut hänen ylitseen poppalukujaan lukenut, joita kasteeksi kutsutaan. Tämä Väinämöinen oli narri ja höperö, kuten kovin vanhat miehet tapaavat olla ja kuten myös otsakkeessa mainittu tapahtumasarja on jälkimaailmalle todistamassa.
Tämä kilpalaulanta…
Tai. Miksipä minä ryhtyisin tässä sitä kuvailemaan? Se on ennen minua paremmalla pännällä piirretty, kerkeämmällä kynällä kirjaan kerrottu. Ja sinä, rakas lukijani? Kai sinä tunnet tämän kirjan?
Kuitenkin —
Ellei — sattuuhan sitä paremmissakin perheissä — ellei, sanon, se olisi pimeän vaelluksesi aikana tiellesi eksynyt, voin opastaa sinua. Suomalaisesta Kirjakaupasta sen saat markalla viidelläkymmenellä pennillä. (Ei ole hinnalla pilattu, vai?) Osta — en minä kerro kenellekään. Nimi? Jaa nimi? Se on — kertovat ämmät torilla — Kalevala.
Tenkit tiskiin, ja sinä olet kirjojen kirjan onnellinen (?) omistaja. Kolmannesta runosta etsimäsi löydät. Siinä on puhtaana runona se, mitä minun kynäni ei tylsimmälläkään proosalla kertomaan kykene. Tarina narrista.