Osta! Lue! Nauti! (Huom! Vapaa sitaatti Lipton-teen reklaamitaulusta.)
Sinun
alati
uskollinen
Antti Aava.
Kun lehtori Kari oli päässyt loppuun, silmäsi hän ankarasti Aavaan, joka silmät puoliummessa ja kuin hyytynyt hymy huulilla nojasi mustaan tauluun. Kiivas purkaus pyöri hänen huulillaan. Mutta sitten hän muutti mieltään ja kysäisi tiukasti:
— Onko tuo olevinaan aine? Kenties vielä sukkelakin? Typerä se on.
Ymmärtääkö Aava?
— Eiköhän, vastasi nuorukainen haluttomasti. — Typerästä aiheesta typerä aine. Se ei ole hullumpaa, se.
— Parasta, että Aava luopuu jo vitsailusta. Se onnistuu kuitenkin huonosti. Jos tässä typeryydestä tulee puhe, on sanottava, että typerällä aineella on ollut typerä kirjoittaja.
— Eikä kai typerää arvosteluakaan puutu? virkahti Aava laiskasti.
Lehtori Karin silmät välähtivät tuuheiden kulmakarvojen peitossa. Hän oli hetken vaiti. Kun hän sitten vastasi, hymyili hän tuttua »hymyään ryppyjen alla»..
— Arvostelu? Se on tällaisesta aineesta luonnollisesti nolla. Aava kai on katsonut ainekirjoitusnumeronsa liian korkeaksi, koskapa sitä piti ryhtyä tällaisilla keinoilla alentamaan. Kyllä sitä nyt sietääkin taas koroitella. Tässä on takaisin tuo loru, niin ettei Aavan tarvitse vaivattua toimittamaan siitä tovereille parannettua painosta. Aava voi mennä!
Poika käänsi opettajalle ylimielisesti naurahtaen selkänsä ja tallusteli ulos.