— Ootteks te neiti Salo?
Hänen edessään seisoi pieni poika.
— Olavi Linna käski tuoda teille tän, sanoi poika ojentaen hänelle kirjeen.
Olavilta… Kirje…
Olavi ei siis tulisikaan. Jotakin oli tapahtunut. Jotakin hirveätä. Tästä juhlasta, jota hän niin oli odottanut, ei siis heille kahdelle mitään juhlaa tulisikaan.
Vapisevin sormin avasi Annikki kuoren ja luki:
10.3.1917.
Rakas Annikki!
Minun on vaikeaa kirjoittaa näitä sanoja. Mutta on sittenkin parempi, että luet ne minun kirjoittaminani kuin kuulisit ne toisten suusta.
Minut on leimattu varkaaksi, kunniattomaksi raukaksi.