— Todella nerokas kuulustelu! huudahti Annikki leimuavin silmin. Sitten hän pakottautui rauhalliseksi ja jatkoi: — Olettakaamme, että sinä, Antti, olisit jalo mies — voihan olla, että oletkin (oh, ei kestä kiittää) — ja minä sinun toverisi. Sinua syytettäisiin ryöstömurhasta, josta sinulle ei olisi ajateltavissa mitään etua. Muutamat vähäpätöiset seikat vain viiltäisivät sinuun. Jos nyt minä tulisin sinulta tiedustelemaan, montako penniä vainajan taskuista löysit, katsoisitko maksavan vaivaa ryhtyä puolustautumaan? Pelkään pahoin, että hammasta purren, mutta ulkonaisesti tyynenä jättäisit minut etsimään vastausta tyhmään kysymykseeni muualta. Niinkuin Olavi teki Terälle.
— Anteeksi, eiköhän tuo ole sitä naisten logiikkaa? hymähti Aava. — Sinä teet rinnastuksia, joilla ei ole mitään sisäistä yhteyttä. Mutta miksi haaskata sanoja? Minä en näe tässä likaisessa jutussa mitään epäselvyyttä, jota kannattaisi tutkia. Ei pidä tonkia tunkiota, sanotaan. Ja — eipä muuta kuin tunkio sen heliseväsanaisen Sarastuksenkaan alla ollut.
— Antti! huudahti Annikki kiivaasti. — Sinä ja sinun toverisi, te, jotka kilvan heitätte kiviä ennestään raskaalle kuormalle, te saatte vielä nähdä, millaista toveria olette loukanneet!
— Jos voit tehdä ihmeitä, Annikki — tarkoitan, jos voit todistaa Linnan syyttömäksi, niin me kaikki olemme sinulle sanomattoman kiitollisia. Olet silloin pessyt tahran luokkamme kunnian kilvestä.
Aavan sanat kaikuivat kovina, pilkallisina. Mutta vastauskin oli terävä.
— Sellaisen rihkamatavaran vuoksi kuin sinun ja toveriesi kiitollisuus ja luokkanne »kunnia» ei kannata rikkaa ristiin panna! Ellei tärkeämmästä olisikaan kysymys, olisi sekä sinun että minun viisainta mennä kotiin ja ajaa Firenzeen — Nukku-Matin kanssa. Hauskaa iltaa!
Aava nousi kalpeana.
— Samaten, armon neiti!
Yksin jäätyään ryhtyi Annikki kuumeisesti miettimään, mihin ryhtyisi. Koskei hän saanut apua Olavin tovereilta, selvittäisi hän yksin tuon kadonneen päiväkirjan lehden salaisuuden. Mutta mistä alkaa? Mistä löytää johtolanka?
— Kas, täällähän sinä olet, Annikki. Olen etsinyt sinua kaikkialta.