Se oli Aarne. Väsyneenä hän istahti tuolille ja jäi synkkänä tuijottamaan eteensä pöydälle.
— Tulithan sinä kuitenkin, virkahti Annikki hieman kiusautuneena, kun veljellä ei näyttänyt lainkaan olevan aikomusta ryhtyä puheisiin. — Mikä sinua nyt vaivaa?
Aarne silmäsi sisareen.
— Emmi on kadonnut.
— Kadonnut?
— Niin, jälkeä jättämättä. Hän on yhtäkkiä livistänyt paikastaan.
Kuuluu lähteneen sen Sulon kanssa.
Annikki hymähti.
— Kas vain, sittenpä tuo tyttö oli lopulta järkevämpi kuin saatoin uskoakaan.
— Järkevämpi?
— Niin juuri, vahvisti sisar. — Koko tuo sinun tarjoilijatarseikkailusi oli alusta saakka suurta hulluutta. Hulluutta hänenkin puoleltaan. Eihän siitä milloinkaan olisi voinut mitään tulla. Ainoa järkevä ratkaisu hänen kannaltaan oli ottaa tuo Sulo.