— Niin. Tule nyt vain.
Aava katsoi pitkään edellä rientävää solakkaa neitosta. Hänen kasvoillaan oli miettiväinen ilme vielä sittenkin, kun hän etsi Annikin päällysvaatteita. Auttaessaan tyttöä pukeutumaan niihin, sanoi hän vakavasti:
— En voi muuta kuin sanoa, että olet ihmeellinen tyttö, jos tämän jutun selvität. Jos Olavi on syytön, en hetkeäkään epäile tunnustaa menettelymme häntä kohtaan olleen pitkin linjaa kohtuutonta. No niin, ei sitä vielä tiedä.
Annikki nauroi iloisesti.
— Mutta pian sen saat tietää.
Hänen mielensä oli jälleen niin kevyt. Kaikki synkät, vihamieliset ajatukset olivat menneet sen tien. Elämä oli jälleen valoisaa, ihanaa.
Honka oli jo odottamassa heitä auton luona.
Annikki mainitsi kuljettajalle osoitteen. He astuivat vaunuun — Aava jälleen pidättyväisenä, epäluuloisena — ja auto lähti liikkeelle.
— No, Annikki, minne olemme matkalla? tiedusti Aava.
— Lehtori Luoman luo, oli odottamaton vastaus.