— Harmonikkahousun! Saaplari!
— Luoman luo? Mitä sieltä?
— Aion antaa siellä teille täydellisen selityksen päiväkirjan katoamisesta. Selityksen, jossa Olavilla ei ole mitään osaa.
— Hö-hö! Onpas siinä likkaa!
— Mitä hullua! Et kai ole järkeäsi menettänyt, Annikki? huudahti Aava harmistuneena. — Aiotko sekoittaa Luoman tuohon juttuun! Et kai epäile häntä päiväkirjan varkaaksi? Ei, tämä on jo liikaa! Minä puolestani en enää tahdo olla mukana tässä narrinpelissä! Palaan koululle!
— Koululle? hymähti Annikki. — Etkö nauti tästä nopeasta ajosta läpi yön?
— En! murahti puhuteltu. — Minua ei todellakaan haluta seurata sinua pitemmälle.
Annikilta pääsi helisevä nauru.
— Kenties voisin ymmärtää kaipuusi takaisin juhlaan, jos sinulta olisi jäänyt sinne ihastuttava tanssikumppani, ilvehti hän. — Mutta muistaakseni sanoit aikoessasi uhrautua minun kavaljeerikseni tanssivasi huonosti.
— Jätä tuo! harmistui Aava. — Hoi, siellä edessä, pysähdyttäkää auto!