— Tuon Linnan jutun tähden, vastasi Aava.
— Linnan? Jaha, sitä varten sinä, tyttöseni, olet siis matkassa. No, eihän Linnalle ole vain tapahtunut jotakin ikävää. En ole kuullut koulusta mitään pariin päivään. Olen ollut vähän sairas.
— Neiti Salo on luvannut selittää koko asian, sanoi Aava.
— Kyllä, myönsi Annikki. — Mutta toivon sinun, Antti, kertovan lehtorille jutun alkuvaiheet. Pyydän, että lehtori kuuntelisi keskeyttämättä. Olemme sopineet siitä, että senjälkeen minä selitän syyn, miksi olemme täällä, eli, miten olen ajatellut koko tämän sekavan vyyhdin syntyneen.
— Soo-o, myhähti vanhus. — Minä luulin teidän tulleen kysymään minulta jotakin, ja nyt onkin niin, että minun on vain kuunneltava valmista.
— Mutta myös päätettävä, olenko löytänyt oikean ratkaisun, lisäsi
Annikki herttaisesti hymyillen.
— Jaha, alkakaahan nyt sitten, kehoitti lehtori asettuen mukavaan asentoon.
Aava kertoi lyhyesti päiväkirjan katoamisen, sen löytymisen revittynä ja Olavi Linnan erottamisen päiväkirjan varkaana. Lehtori Luoma liikahteli silloin tällöin rauhattomasti tuolillaan, ikäänkuin hän olisi tahtonut keskeyttää, mutta malttoi sitten mielensä.
— Ja nyt kun lehtori tietää tämän jutun yhtä tarkkaan kuin me, lopetti Aava, selittänee neiti Salo meille, mitä yhteyttä Linnan jutulla on lehtori Luoman kanssa. Minä puolestani en lainkaan ymmärrä tämän öisen vierailun tarkoitusta.
— Mitään ihmeellistä siinä ei kuitenkaan ole, alkoi Annikki. — Kun nyt ajattelen asiaa, kummastuttaa minua pikemminkin, että hetkenkään saatoin epäillä tätä mahdollisuutta. Kaikki riippuu siitä, että sekasotkussa, joka muodostaa tämän revityn päiväkirjan lehden salaisuuden, ei ole kysymys vain Olavin jälki-istunnosta, vaan toisestakin tarinasta, joka tässä hälinässä on jäänyt kokonaan Olavin jutun varjoon, mutta joka kuitenkin on ainoa tekijä päiväkirjan katoamisessa.