— Toverit! Vallankumouksen aalto on nyt ulottunut tänne, jatkoi Olavi kiihkeästi. — Se pyyhkäisee entisen järjestelmän olemattomiin täälläkin. Toverit! Te tiedätte: ulkona on vallankumous! Te olette kuulleet: kaduilla ammutaan! Meidän on päästävä ulos. Me tukehdumme sisällä tällaisena päivänä!
— Hyvä, hyvä!
Jok'ainoa silmä paloi. Tapahtunut äkillinen muutos oli huumannut heidät. Vapauden väkevä tuuli oli noussut heille päähän.
— Salo ja Linna rehtorin puheille! Me tahdomme lupaa!
— Hyvä, hyvä! Lupaa! Ulos!
Pian seisoivat luokan lähettiläät rehtorinkansliassa.
Rehtori Kuusinen käveli edestakaisin huoneessaan. Tavallista kalpeampana. Hieroen hermostuneesti sormiaan.
— Lupaa? Lupaako te tahdotte?
— Niin! Vallankumouksen päivä on tullut! Me tahdomme vallankumouksen kunniaksi lupaa!
— Kylläpä sinä, Aarne, osaat. Rauhoittukaahan nyt toki, tyynnytteli rehtori. — Vallankumouksen kunniaksi? Kannattaneekohan tuollaisen verenvuodatuksen kunniasta puhua?