— Hiiteen koko Montaigne! huudahti Aava säihkyvin silmin. — Hiiteen kaikki opit ja oppisuunnat! Tykit ja kiväärit puhukoot! Vallankumous eläköön! Ja eläköön uusi aika uusine vaatimuksineen!
— Eläköön! Eläköön! Eläköön!
Lehtori Kotkavaara pisti päänsä esille ovenraosta. Lukujärjestys sanoi, että toisen tunnin piti olla venäjää.
— Ei me tänään pluggata ryssää! ärjäisi Paasio. — Nyt on vallankumous!
Ja vallankumous pyyhkäisee ryssän hiiteen. Iäksi!
— No, no, ei, ei lueta, myönteli lehtori Kotkavaara. — En minä sitä varten tullutkaan. Tiedustelisin vain, tiedättekö jotakin sen lisäksi, mitä lehdet kertovat. Minä en ole oikein perillä asioista.
— Hö-hö, paljonkin, hörötti Honka.
— No, ehkä Honka sitten hyväntahtoisesti kertoisi, kehoitteli opettaja jääden seisomaan ovenpieleen ja pureksien hermostuneesti kynsiään.
— Jaa, että hyväntahtoisesti? myhähteli Honka.
— Joo, no sitten. Olikos lehtori eilen illalla följäämässä sitä Seyniä ja sitä Borovitinovia?
— En. Mihinkä heitä vietiin?