— Hö-hö, mihinkä? Pietari Paavaliin tai Krestyyn tai Shpalernajaan tai hirteen! mörisi Honka. — Junaan vain vietiin. Kiväärien välissä. Ja etellä mies, jolla oli kourassa punainen lippu. Hö-hö, punainen! Saaplari, sitä kannatti näiltä. Pleeki oli kenraalin naama. Ja heikottavan näytti sitä toistakin mustapartaa. Mikä lie valtioneuvos ja kamariherra. Hö-hö! Ei siinä pomiloiminen auttanut. E-hei, saaplari. Eivätkä ne katseet, olivatpa sitten vaikka kuinkakin pimeitä, ihmisiä tapa. Ei muuta kuin vaunuun vain, ja loot koo para! Vaieten sitä menoa töllisteltiin. Mutta kun juna lähti, niin sylkäisinpä perään: rutto sinut kenraalin periköön, koirien koira! Mikä lie sitten ollut se toinen. Pimeännäköinen sekin oli, se kamariherra. Taisi siitä nyt tulla totellinen _kamari_herra. Vähän totellisempi kuin mitä oli valtionneuvoja. Ja entäs sitten, niinkö? Hö-hö. Sitten tallusteltiin aseman eteen. Ja kun ne pistinniekat saattomiehet tulivat, hihkaisin, saaplari, niin että oli kurkku haljeta: Eläköön! Ja kyllä sitä sitten hurrattiinkin! Vaikka — ryssiä ne olivat, nekin. Jotta mene tietä, vaikka suotta olisi hurrattu.
— No, entäs muuta?
— Kaupungin varusjoukoissa kuohuu, sanoi Mustala. – Minä asun erästä kasarmia vastapäätä. Läpi yön sieltä kuului melua ja huutoja. Aamulla näin jonkun upseerinulikan yrittävän pihamaalla lyödä jollakin ruoskantapaisella erästä merisotilasta — se oli kai ollut siellä yllyttämässä. Mutta samassa oli ympärillä lauma sotilaita. Upseeri riisuttiin aseista ja vietiin pois. Matruusi nousi portaille puhumaan. Ja hurjasti puhuikin. Kieli lauloi kuin vietävä. Ja naama ja käsivarret säestivät.
— Viime yönä ovat upseerimurhat alkaneet, ilmoitti Laurila. — Ovat tunkeutuneet asuntoihin ja ampuneet.
— Varjelkoon.
Samassa kajahti käytävästä huuto:
— Hei pojat, vallankumouksellisia joukkoja marssii ohi!
Seitsemäs luokka oli heti jalkeilla ja lehtori Kotkavaarasta välittämättä ryntäsi ulos huoneesta.
Ohimennessään huusi Paasio:
— Juu, ja ryssäinmaalla ovat koulupojat pistäneet opettajiaan kiinni.
Juu juu, ihan todella. Karsseriin! Maistiaisiksi!