— Hurraa!
— Eläköön veretön vallankumous!
Ja pojat ryntäsivät ulos pihamaalle ja saman tien kadulle.
Kohti keskikaupunkia!
Kaikkialla oli ihmisiä! Innostuksesta punoittavia kasvoja. Matruuseja, sotilaita, siviiliväkeä: miehiä, naisia ja lapsia — kaikenikäisiä. Ja jokaisen silmissä paistoi vapautuksen tunteen sytyttämä liekki.
Pojat eivät voineet tuossa lainehtivassa tungoksessa pysyä yksissä.
Pieniin ryhmiin jakautuneina he heittäytyivät myllertävään ihmismereen.
Olavi ja Aava tulivat sysätyiksi samaan suuntaan ja jatkoivat yhdessä
matkaa.
Näky oli mitä eloisin.
Suurempia ja pienempiä matruusiryhmiä liikuskeli kaikkialla kiväärinpiipuissa punaiset viirit. He ylläpitivät järjestystä. Poliisit olivat tyystin kadonneet näkyvistä.
— Ikkunat kiinni! Sulkekaa ikkunat!
Mutta ikkunat pysyivät auki.